perjantai 29. marraskuuta 2013

Olematonta pikkujoulua

Tänä vuonna olisin todella ollut pikkujoulujen tarpeessa, mutta menemättä jäi. Sen siitä sitten saa, kun käy töissä toisella puolella Kokemäenjokea.

Parasta tässä päivässä on se, että on perjantai. Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnitella kuopuksen 2-vuotissynttäreitä ja ryhtyä jouluvalmisteluihin. Tänään ripustin keittiön ikkunaan tähtivalot ja etsin varastosta poikien joulukalenterit. Isompi halusi viimevuotisen omatekoisen kalenterin, pienempi saa tyytyä valmiiseen Mauri Kunnaksen kalenteriin. Kumpaankin kalenteriin pitää tontun hoidella lahja joka yö. Tontun pitäisi jossain vaiheessa ehtiä lahjahankintoihin.

Keittiön tähtivalaistus.

Kätevän emännän omatekoinen kalenteri.
Viikonloppuna olisi tarkoitus hieman koristella kotia joulukuntoon. Olohuone on jo valmiiksi punainen, mutta ehkä ruokailuhuoneeseen vaihdan verhot ja pöytäliinat.

Olohuoneen verhot. Hankittu Lumppulasta.
Hyvää viikonloppua!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ankeuden karkoitukseen

Marraskuu ei ole ihmisen parasta aikaa. Ankeutta voi yrittää poistaa shoppailemalla, syömällä ja virittelemällä jouluvaloja. Nämäkään keinot eivät silti takaa mitään.

Piparkakkuja leivoin lapsen kanssa jo viime viikonloppuna.
Liian pieni taikina.
Tein ison määrän taikinaa kerralla ja laitoin osan pakastimeen. Lapsen kanssa ei jaksa leipoa peltitolkulla, mutta toisaalta hänestä on mukavaa tehdä pipareita monena viikonloppuna. Keksin tämän pakastuskikan jo viime jouluna, ja hyvin toimii!
Pulleat piparit.
 Shoppailin tänään uuden suklaamuotin. Oli pakko testata heti tänään, ja valmistin erän raakasuklaata.
Raakasuklaan ainekset: Kaakaovoita, kaakaojauhetta, hunajaa,
tocotrienolsia, vaniljaa, kookosöljyä ja himalajansuolaa.

Uusi suklaamuotti toimi erinomaisesti. Jääpalamuottiin suklaat tarttuvat kiinni, eikä ulkonäkö ole toivotunlainen. Uudella muotilla valmistetut suklaat taas ovat kiiltäviä ja kauniita, ja aivan ihania muutenkin! Näissä mausteena chiliä.
Raakaa ja vahvaa!
Kaivelin kaapista joitakin valoja jo. Enpä sano, että olisivat jouluvaloja, mutta jonkinsortin kaamosvaloja ehkä. Paperinarupallon olen itse väsännyt taannoin. Tietämättömyyttäni ostin siihen ensimmäiset vastaantulleet led-valot, jotka osoittautuivat sinertäviksi. Viime vuonna vaihdoin palloon lämpimänsävyiset valot, jotka ovat paljon paremmat. Hopeanvärisiä kynttelikköjä meillä on nyt joka ikkunalle, mutta tuskinpa laitan niitä kaikkia esille.
Työhuoneen tunnelmaa. Neljän kuukauden totuttelun jälkeen liian
lyhyet retroverhot eivät enää pistä kovin pahasti silmään.

Ikean joulutähti päätyi jälleen portaikon ikkunalle. Okei, jotain jouluista jo.
Vähän joulua jo.
Marraskuiseen lauantai-iltaan kuului myös saunominen ja saunanjälkeinen punaviini. Punaviinin kanssa maistui Aurajuusto. Huomenna kaamosta selätetään hyvällä seuralla.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Alea iacta est

Loskainen ja pimeä marraskuinen perjantai muuttui hieman paremmaksi kirpparilta löytyneen Erkkitapio Siiroisen suunnitteleman ison punaisen noppapullon myötä. Kyseistä esinettä olen etsiskellyt kolmisen vuotta, mutta hinnat eivät ole olleet kohdillaan. Ennestään minulla oli iso kirkas ja pieni keltainen noppapullo. Vihreän vielä haluaisin!


 Erkkitapio suunnitteli aikoinaan monenlaista muutakin kaunista. http://www.designlasi.com/category/muotoilijat/siiroinen-erkkitapio



lauantai 16. marraskuuta 2013

Alkusanat

Ajatus omasta blogista on hautunut  pitkään. Olen innokas kirppistelijä ja huutokauppojen kiertelijä, joten löydöistä olen ajatellut kirjoittaa. Tulen postaamaan myös tähän mennessä löytyneistä aarteista ja hankinnoista. Lisäksi olen vähän sellainen harrastelijakokki, jonka koekeittiössä syntyy milloin mitäkin. Onnistuneimmista tuotoksista voin laittaa kuvia ja tekstejä.

Kotiin liittyviä postauksia on luvassa, sillä asumme mielenkiintoisessa vanhassa talossa. Oikeastaan suuri intoni menneiden vuosikymmenten sisustukseen johtuukin juuri talosta, sillä modernit ja ikealaiset kalusteet vain eivät oikein istu 30-luvun taloon. En kuitenkaan noudata mitään tiettyä sisustussuuntausta, vaan meillä yhdistellään iloiseksi sillisalaatiksi kaikkea omasta mielestämme kaunista ja vältellään sinistä.

Käytössäni on vain puhelimen kamera, enkä ole kiinnostunut valokuvaamisen teknisistä yksityiskohdista, joten kuvieni laatu ei ole kummoista. Postauksia lienee tulossa harvakseltaan, sillä työssäkäyvän perheenäidin aika riittää rajallisesti harrastuksiin, vaikka intoa olisikin.

Tervetuloa Sannilandiaan!