Syysherkkuja

Ihmeesti erilaisia kirppistapahtumia vaan vielä näin syksylläkin riittää. Tänään kotikulmilla oli paikallisten yrittäjien järjestämä kyläkirppistapahtuma, jonka yhtenä osana oli peräkonttikirppis torilla ja Frantsilassa. Koska esikoinen oli kuumeessa, kävin kierroksella kaksin kuopuksen kanssa.

Torilta ostimme tietenkin kassillisen kausivihanneksia. Peräkontit näyttivät olevan pääsääntöisesti täynnä ihan räjähtänyttä tavaraa - virttyneitä ja likaisia vaatteita, linttaan astuttuja kenkiä, auringon haalistamia ulkoleluja ja kamalia tiimariastioita. Käytiin kuitenkin vielä Frantsilassa, ja sieltä löytyi aarteita heti ensimmäiseltä myyjältä.

Ostin kuusi kappaletta vanhoja värillisiä juomalaseja. Nämä Kaj Franckin suunnittelemat puristelasit ovat Nuutajärven lasitehtaan tuotantoa, malli on 5023. Se oli tuotannossa 1954-68. Näitä samoja on äidilläni keittiön vitriinissä.

Kaj Franck kelpaa aina.

Ostin samaiselta myyjältä myös pikkuisen Villiruusu-emalipannun. Koriste on Esteri Tomulan suunnittelema, ja tarrassa lukee Arabia Wärtsilä. Kuvassa taempana näkyvät kaksi pannua olen löytänyt kirppiksiltä jo aiemmin.

Pannukolmikko.

Frantsilasta ostin myös Kehäkukan lakua. Oho, kuvassa on myös paikallisen leipomon suklaamunkki.

Lievästi meni herkutteluksi koko lauantai...

Loppupäivä kului sisätiloissa kuumepotilaan kanssa. Sen verran piipahdin ulkona, että keräsin pudonneet omenat. Niitä kertyi ämpärillinen. Keitin suurimman osan hilloksi.

Punakanelia.

Nams!

Jälkiruokaakin on hyvä olla. Milloinkas sitä muulloin omenapiirakkaa kuin syksyllä?

Mantelinen omenapiirakka. Apple pie on tiedossa huomenna.

Herkullista viikkoa!

Rakkaita esineitä

Sain Pilviraitin Marjaanalta haasteen listata seitsemän rakkainta esinettä kodista ja niiden tarinat. Listaa ei ollut helppo tehdä. Huomasin, että vaikka olen haalinut monenlaista tavaraa ympärilleni, ei ole montaakaan oikeasti kovin tärkeää. Tärkeät asiat ovat läheisissä, eivät materiassa. Tässä kuitenkin listani, olihan sitä hauska tehdä!

1. Sänky ja mummun virkkaama päiväpeite

Rakastan nukkumista. En ole lastenkaan myötä tottunut yövalvomisiin ja olen huonosti nukkuneena pahantuulinen. Nuorempana vielä jaksoin valvoa, mutta nukuin valvotut tunnit takaisin. Nykyään kun en voi koskaan nukkua "takaisin", en myöskään valvo juuri kymmentä pidempään.

Isäni äiti harrasti virkkaamista. Hän teki kymmeniä päiväpeitteitä kalastajanlangasta. Minulla on yksi hänen virkkaamansa parisängyn päiväpeite, joka on käytössä äärimmäisen harvoin. Yläkerrassa olevassa makuuhuoneessa kun ei juuri koskaan päivällä käydä, niin kiireisinä aamuina ei ole intoa pedata sänkyä hankalasti aseteltavalla pitsipeitolla. Hieno se on silti.

2. Peilipiironki

Peilipiironki on kulkeutunut minulle isäni kummitädiltä. Se ei ole sitä ominta tyyliäni, mutta olen yhtä kaikki kiintynyt siihen.

3. Kirjahylly

Kun muutimme nykyiseen kotiimme 2011, toteutin haaveeni suuresta kirjahyllystä. Silloin en vielä ollut niin kartalla käytettyjen tavaroiden markkinoista, että olisin älynnyt etsiä hyllyä käytettynä. Tänäpäivänä ostaisin erilaisen, mutta en myöskään ole valmis luopumaan tuosta valkoisesta jätistä, joka maksoi pienen omaisuuden. Toisaalta se sopii kotimme ruutuikkunoiden kanssa ihan mukavasti.

4.Purnukkakokoelma

Arabian Pomona- ja Tuttifruttipurkit ovat vasta hiljattain ilmestyneet kokoelmiini, mutta ovat niin ihania ja pirteitä, että kuuluvat suosikkeihini. Näissä ei ole mitään tunnesidettä mihinkään, joten tavallaan voisin hyvin laittaa näitä eteenpäinkin. Tuskinpa kuitenkaan niin teen.

5. Hirveän vanha Arabian paistivati

Tämän olen saanut isäni äidin jäämistöstä. Vati on kulkenut ehjänä evakkomatkat Karjalasta Pohjanmaalle ja takaisin, myöhemmin rajan takaa uudelleen kotiseudulle. En ole koskaan vatia käyttänyt, mutta ei tulisi mieleenikään laittaa sitä kirpparille myyntiin.

6. Mariskoolit

Ehkäpä kaiken keräilyharrastukseni taustalla on Mariskoolit. Äitini oli aikoinaan Nuutajärven lasitehtaalla töissä lasintarkastajana. Hänellä näitä skooleja oli kymmeniä. Häneltä sain ensimmäiset, ja ne ovat niin vanhoja, ettei pohjassa edes lue Marimekkoa. On myös joitakin harvinaisia välivärejä. Nykyisin minulla on 15 isoa Mariskoolia ja kolme pientä. En enää keräile niitä mitenkään aktiivisesti, mutta aina ne ovat jossain esillä ja muistuttavat ajasta lapsuudenkodissa, jossa skooleja oli ikkunoiden väleissä.

7. La Rambla -taulu

Meillä ei ole tauluja, paitsi tämä yksi. Se on häälahja espanjalaisilta ystäviltäni, ja muistuttaa minua mainiosta ajasta, jonka vietin vaihdossa Barcelonan lähellä. Taulussa on kuvattuna La Rambla eli Barcelonan kävelykatu Placa Catalunyalta merelle päin.


Tapoihin kai kuulusi haastaa lisää bloggareita tämän pariin, mutta kaikki aktiivisesti seuraamani bloggaajat ovat tainneet tämän jo saada. Saa vapaasti tarttua, jos siltä tuntuu!

Syksyinen lauantai

Kävimme aamulla torilla aamiaisella. Luultavasti se oli tämän kesän viimeinen ulkona syöty aamupala.

Ostin vihanneksia. Kirsikkatomaatit tekivät kauppansa niin hyvin, että sain oikeasti pitää puoleni. Litra upposi parempiin suihin vartissa. Myös pakkaamaton kurkku oli niin hyvää, ettei sitä enää kuvassa näy.

Torilta jatkoimme rompepäiville. Luulin, että tältä kesältä romutorit olisivat jo loppu, mutta vielä oli läheisen kirppiksen pihalla romutori. Enää ei myyjiä ollut kovin paljoa. Ostin vanhalta papparaiselta  söpön punaisen veskan ja järjettömän määrän Sarviksen munakuppeja! Tervetuloa pääsiäinen!

 Sitten suuntasimme katsomaan "pikkufiiattien" kokoontumisajoja Heinijärvelle.

Iltapäivä meni kotona siivotessa. Kunnon suursiivouksen tekeminen tässä huushollissa on työlästä mutta palkitsevaa. Yritän viikkosiivouksilla pitää asuntoa siinä kunnossa, ettei suursiivousta tarvitsisi kovin usein tehdä, mutta pölyä keräävää pikkusälää vaan on kertynyt niin paljon, että välillä on tartuttava rättiin.

On mukavaa vähän vaihdella keräilyesineiden järjestystä. Putkiradion päällä on nyt Riihimäen lasia ja Aalto-vaasi.

Grundigin muotoilu miellyttää silmää.

Sain vastikään kolmen litran Ihanne-tölkin lahjaksi. Laitoin sen keittiön ikkunalle enkelinsiiven katveeseen. Lasisieni ja sammakot sopivat syksyyn myös.

 

Keittiön ruokailutila täyttyy pikkuhiljaa. Viimeisin tulokas on oikealla nurkassa kyyhöttävä palmu.

Keittiö on ollut ilman mattoja siitä saakka, kun pesin ne. Ajattelin, että laitan puhtaat matot vasta syksyllä, kun kesällä voi hyvin olla ilmankin. Tänään kuitenkin ostin rompetorilta uudet matot, joten vanhat saavat jäädä toistaiseksi varastoon.

Syksyn pakollisia omenakuvia ei blogissani (tai Instagramissani) ole näkynyt, koska omat punakanelit eivät ole vielä kypsiä. Satokin näyttää heikonlaiselta. Huomenna olisi tarkoitus hakea ystäviltä vähän hillo- ja mehuomppuja. Sitten saattaa tulla ne pakolliset omenakuvat! :)