Pullantuoksua keittiöön

Otsikko on harhaanjohtava. Meillä ei ole leivottu pullaa noin vuoteen. Nyt on kyseessä omatekoinen mysli.

Pidän suuresti myslistä ja vielä enemmän muromyslistä. Kaupasta vaan ei löydy oikein sopivaa tuotetta, sillä en halua sokeria enkä turhaa rasvaa. Kaupan muromyslit ovat oikeita kaloripommeja. Tavallista mysliä saa kyllä luomuna, sokerittomana ja rasvattomana, mutta yleensä ne ovat suurimmaksi osaksi kaurahiutaleita. Pähkinäisestä myslistä saa pähkinänmuruja etsiä suurennuslasilla, marjamyslissä on muutama pakastekuivattu mansikanpala. Koska teen lähes kaikki ruuat itse, teen myös myslini.

Olen havainnut, että kunnon annos marjoja, maustamatonta jugurttia ja omatekoista mysliä pitää nälän loitolla lounasaikaan asti. Löysin taannoin hyvän granolan ohjeen, jonka olen muokannut omaksi myslireseptikseni. Kas tässä:

6 dl kaurahiutaleita
2 dl kookoslastuja
1dl pekaanipähkinöitä
1dl cashewpähkinöitä
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia
reilu ripaus (1tl) ceyloninkanelia
reilu ripaus (1tl) kardemummaa
1 dl luomurusinoita

Pähkinät kannattaa pilkkoa muutamaan osaan, se sujuu käsin. Ainekset rusinoita lukuun ottamatta sekoitetaan ja levitetään tasaiseksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paahdetaan uunissa 150 asteessa noin 25 minuuttia. Mysli palaa helposti, joten kannattaa pitää sitä silmällä. Rusinat sekoitetaan myslin joukkoon vasta paahtamisen jälkeen, jotta ne eivät pala.

Ainekset sekoitetaan.

Uuniin menossa.

Uunista tulossa.

Rusinat lisätään vasta lopuksi.

Säilytä kauniissa lasipurkissa!

Kun paahtaa tätä mysliä, keittiöön leviää aivan ihastuttava kanelin ja kardemumman tuoksu. Meillä se on aiheuttanut jopa pieniä pettymyksiä, kun tuoksu antaa ymmärtää, että pullaa olisi tulossa. :)

Ruokaa läheltä

Lähiruoka on ollut jo muutaman vuoden ajan jonkinlainen trendi. Jokainen itseään kunnioittava ruokakauppa on rakentanut lähiruokahyllynsä, isommilla marketeilla on lähiruokaosastonsa heinäseipäineen.

Kotipaikkakunnallamme aloitti tässä kuussa lähiruokarengas. Se on tarkoitettu paikkakuntalaisille, jotka haluavat ostaa paikallista ruokaa suoraan tuottajilta. Tilaukset hoidetaan Facebookissa ja joka toisen viikon torstai on tuotteiden jakopäivä. Tällä hetkellä renkaasta saa vihanneksia, lihaa, viljatuotteita, vuohenmaitotuotteita, leivonnaisia, marjoja, ituja ja salaatteja. Luomu ei ole vaatimuksena, mutta useimmat tuotteet ovat sitä.

Tilasin viime kerralla perunoita, porkkanoita, sipuleita, punajuuria, herneitä, vuohenmaitojuustoa ja -jugurttia, limousine-rotukarjan lihaa ja ituja. Tuotteet olivat poikkeuksetta erinomaisia. Minusta on mahtavaa, että voin ostaa tuotteet suoraan tuottajalta ilman pitkiä kuljetusmatkoja ja välikäsiä. Oikeustajuani vastaan sotii tämänhetkinen tilanne kotimaisen ruuan markkinoilla - miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten? S-ryhmän halpuuttaminen laski esim. maidon tuottajahintoja 10 senttiä litralta. Minä ostan nyt ainakin osan maidosta suoraan tilalta.

Tänään oli jälleen lähiruuan jakopäivä. Nyt ei ollut tarvetta vihanneksille, mutta ostin vuohenmaitotuotteita, luomuvalkosipulia ja highland-rotukarjan jauhelihaa sekä Iloisen pojan kauppa-autosta Ahlmannin tilapuodin juustoja.  

Toivon todella, että tämä lähiruokarengas on tullut jäädäkseen. Aion jatkossa käyttää tätä palvelua niin paljon kuin voin. On hölmöä, että toriltakaan ei välttämättä saa lähellä tuotettuja vihanneksia. On tosi hölmöä ostaa lähiruokaa 40 kilometrin päästä kauppahallista. On erittäin hölmöä, että ihmiset kyllä peukuttavat lähiruokaa, mutta eivät sitten kuitenkaan osta sitä.

En yritä pelastaa maailmaa ostamalla lähiruokaa. Ajan 1000 kilometriä viikossa bensa-autolla enkä äänestä vihreitä. Tässä mennään nyt ihan puhtaasti maku edellä. Toki minulle on myös tärkeää tukea kotimaista ruuantuotantoa. Maksan mielelläni enemmän sellaisesta ruuasta, joka on hyvää ja aitoa. Minusta ruoka ei ole kallista. Jos tekee kaikki ruuat itse aivan tavallisista raaka-aineista, ruokaan ei mene mahdottomasti rahaa. Miksi ei panostaisi itseensä, terveyteensä ja hyvään makuun?

Turistina syrjäisessä rannikkokaupungissa

Vietimme Miekkosen kanssa viikonloppua Helsingissä. Oikeastaan kyseessä oli a-luokan reissu, sillä Miekkonen oli molemmat päivät töissä ja minulle jäi aikaa tehdä ihan mitä vaan!

Sää ei suosinut. Lauantaina satoi räntää ja tuuli hyisesti. Jokaisessa kaupassa tuli hiki, ulkona vilu. Ehkä siksikin joka paikassa oli vähän väkeä ja paljon tilaa.

Kävin tietenkin Ruohonjuuressa hankkimassa raakasuklaata ja mausteita. Suklaata ei jäänyt kovin paljoa kotiin asti tuotavaksi.

Poikkesin lämmittelemässä Hymy Raw Food Cafeessa hyöryävän kuuman mausteisen pakurihaudukkeen ja raakasuklaa-vadelmakakun äärellä. Maut olivat kohdillaan ja kakku oli parasta koskaan syömääni raakakakkua. Siihen tosin ei kauhean paljon vaadita, sillä tähän asti olen tehnyt raakakakkuni itse... Mutta voisinpa väittää, että kakkua olisi voinut luulla ihan tavalliseksi juustokakuksi, jos ei olisi tiennyt.

Vietin suurimman osan päivästä kiertelemällä vaatekauppoja. Minna Parikan liikkeen ikkunassa ihastelin innovatiivisia kenkiä. Siitä tulikin mieleeni siirtyä lounaalle.

Lounaaksi olin päättänyt syödä sushia. Sitä oli tarjolla aivan joka paikassa! Siinä oli yksi asia, josta iski välitön kateus helsinkiläisiä kohtaan. Sunnuntaina huomasin, että sushia saa jopa elokuvateatterista! Koska nälkä oli kova ja sushia saan harvoin, valitsin Fukun sushibuffetin, jotta kerrankin saisin syödä niin monta palaa kuin huvittaa. Enkä kerro, montako söin.

Lauantai-iltana suunnistimme Kaapelitehtaalle Kustom Kulture -tapahtumaan. Oli mukava nähdä tuttuja ja nauttia tunnelmasta.

Paikalla oli pari muutakin.

Sunnuntaiaamu valkeni kylmänä mutta poutaisena. Mahtavan aamiaisen jälkeen lähdin jälleen tutustumaan kaupunkiin.

Koska ystäväni sairastui, en päässyt hänen kanssaan lounastreffeille. Keksin korvaavaa tekemistä, menin katsomaan Fifty Shades of Greyn. Aamulehden kriitikko oli antanut elokuvalle kaksi tähteä ja lyttäsi leffan kovin sanankääntein, mutta ei tiennyt edes kirjailijan nimeä. En ole koskaan katsonut elokuvaa, joka olisi parempi kuin kirja ja niin kävin tässäkin. Elokuva tarjosi kuitenkin mitä parasta arjen eskapismia ja mitäpä muutakaan väsynyt äiti-ihminen kaipaa.

Lounaaksi nautin jälleen runsaasti sushia. Viimeisen tunnin aikana onnistuin tuhlaamaan enemmän kuin koko reissun aikana siihen asti, koska astuin vahingossa Showroom8 -liikkeeseen ja innostuin Desigualin kevätmallistosta. Kotimatkalle lähdimme kohti auringon laskua.

Ensimmäistä kertaa Helsingin visiitin jälkeen jäi sellainen olo, että haluan sinne pian uudestaan. Onnistunut loman aloitus!

Lisää energiaa!

Blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden alle. Näin talvella työt, pitkä työmatka, pimeys ja yövalvomiset syövät kaiken energian. Mitään ylimääräistä ei jaksa, eikä ole aikoihin tullut tehtyä mitään kotiin ja sisustamiseen liittyvääkään.

Energiaa ja jaksamista olen yrittänyt saada ruokavaliosta ja liikunnasta. Ei niilläkään silti ihmeitä tehdä, mutta muistutan itseäni siitä, miten väsynyt ja kipeä olisinkaan, jos ahmisin valkoista vehnää ja sokeria aiempien vuosien tapaan enkä liikkuisi yhtään.

Detox-ruokaa. 

Tammikuussa pidin kolmen viikon detox-kuurin. Detoxeja on netti pullollaan, minun versiossani jätin kahvin, sokerin, valkoisen vehnän, alkoholin ja lihan pois. Söin runsaasti hedelmiä ja vihanneksia, kokeilin smoothieita ja raakaruokaa. Idea on puhdistaa elimistöä myrkyistä ja voida paremmin. Olo olikin tosi hyvä, kun alkuun pääsi. Esim. kahvin puute aiheutti päänsärkyä ja ensimmäisen viikon ajan iho näytti kamalalta.

Vihanneksia ja guacamolea.

Liikunnan sovittaminen arkeen on todella hankalaa, mutta olen onnistunut ujuttamaan kaksi tunnin uintikertaa ja yhden tunnin jumpan viikkooni. Muutamina päivinä olen käynyt luistelemassa läheisellä urheilukentällä. Liikunta ei ole koskaan ollut mukavuusaluettani, mutta kun aloittaa nollakunnolla, kehittymisen huomaa nopeasti. Se taas motivoi lisää, ja nyt melkeinpä jo haluan liikkua.

Perinteistä leivontaa tuli harrastettua esikoisen nimipäivien yhteydessä. Lapsi halusi punaisen autokakun, joten sellaisen sitten rakentelin.

Lapsen nimipäiväkakku.

Detoxin loputtua ostin itselleni lahjan, raakakakkukirjan. Olen lukenut kirjaa kuolaten. En ole vielä päässyt toteuttamaan kakkuhaaveitani, sillä keittiöstäni puuttuu tehosekoitin/monitoimikone. Vanhan kunnon Bamixin tehot eivät riitä taateleiden ja pähkinöiden jauhamiseen sileäksi. Bamixilla ei saanut edes kunnollisia smoothieta. Harkitsen nyt Vitamixin hankkimista, mutta se on valitettavan tyyris. Ehkä päädyn johonkin halvempaan vaihtoehtoon.

Ihana kirja.

Sokeriton ruokavalio sopii minulle, mutta joskus on kiva herkutella. Tänään leivoin gluteenittomia ja sokerittomia kaurakeksejä, joista on tullut yksi vakioherkuistani.

Laadunvarmistaja ehti ensin.

Tein myös annoksen raakasuklaata. Olen tehnyt raakasuklaata noin puolentoista vuoden ajan, ja aina vaan paranee. Monissa ohjeissa raakasuklaaseen tulee minun makuuni liikaa kookosöljyä. Tosin en ole enää aikoihin tehnyt raakasuklaata minkään ohjeen mukaan, vaan enemmäkin fiiliksellä ja kokeiluista oppineena. Tämänkertaisiin suklaisiin laitoin superfoodeja, koska niitä sattui olemaan kaapissa. Maca-jauheessa on monia vitamiineja ja mineraaleja, ja se parantaa energisyyttä ja alentaa stressiä. Lucuma on kermaisen makuinen makeuttaja, jolla on alhainen glykeeminen indeksi ja se sisältää runsaasti beetakaroteenia.

Näyttävät aina samanlaisilta, maistuvat paremmilta!

Tähän asti paras raakasuklaa:

- 2dl kaakaovoita (raastettuna)
- puoli ruokalusikallista kylmäpuristettua kookosöljyä
- 0,5 dl cashew-pähkinöitä
- 0,75 dl raakakaakaojauhetta
- 1 tl maca-jauhetta
- 0,5 dl lucuma-jauhetta
- 1rkl agavesiirappia
- 1tl aitovaniljajauhetta

Kaakaovoi ja kookosöljy sulatetaan vesihauteessa. Kaikki muut ainekset lisätään ja sekoitetaan huolellisesti. Massa kaadetaan muotteihin ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi tai pakastimeen noin 20 minuutiksi.

Olen jälleen innoissani myös lähiruuasta, koska paikkakunnallamme aloitti toimintansa REKO-lähiruokarengas. Siitä lisää lähiaikoina. Kuulumisiin! :)