lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulu tulee - olenko valmis?

Joulu on täällä nopeammin kuin uskallan odottaakaan. Tänä vuonna työt jatkuvat tiistaihin, joten jouluvalmisteluihin ei jää kovin paljoa aikaa. Alunperin ajatus oli tehdä vähän kerrallaan, mutta enpä ole tehnyt. Tuntuu siltä, että kaikki valmistelut ovat edelleen aivan kesken. Ensin oli kuopuksen synttärijuhlat, sitten alkoi töissä mahdoton kiire. Tekemättömien töiden stressin kruunasi huonosti nukutut yöt ja lopulta influenssarokote, josta sain raivostuttavan äänenmenetysköhän.

Neljävuotisjuhlien eväspöytä.
Kuopuksen synttäriviikonloppu oli kyllä erinomainen irtautuminen arjesta, sillä sen kruunasi ystäväni, joka saapui meille moneksi päiväksi. Perusarjessa sitä vaan tarpoo ja sosiaalinen elämä rajoittuu työssäkäyntiin. Kovin vähän on tullut nähtyä kavereita syksyn aikana. Pahoittelut siitä, mutta joululomaa on 2,5 viikkoa ja toivon näkeväni paljon tärkeitä ihmisiä sinä aikana!

Jouluuni kuuluu monenlaisia perinteitä, joista pidän kynsin hampain kiinni. Siitä sitten aiheutuu toki stressiä, mutta jälkeenpäin olen tyytyväinen, että tuli tehtyä. Yksi stressinaiheuttaja oli joulukorttikuvien ottaminen, mutta lopulta päädyimme tuttuun kaavaan: lapset ja harrasteauto. Joulukorttirahat voisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai kortit voisi korvata some-viestillä, mutta perinteiset kortit merkitsevät minulle paljon. Selaan meille tulleet kortit monta kertaa joulun aikana.

Tänä vuonna lapset ovat ensimmäistä vuottaan päiväkodissa, joten jonkinlaiset joulumuistamiset päiväkodintädeille tulivat ajankohtaisiksi. Viime vuonna lapset olivat perhepäivähoitajalla, ostin hänelle joululahjaksi lahjakortin jalkahoitoon. Päiväkodissa lapset ovat eri ryhmissä ja tätejä on yhteensä kahdeksan, joten 400 euroa lahjoihin ei kuulostanut realistiselta. Ikuisuuskeskustelua on se, pitääkö mitään lahjaa edes antaa, mutta minusta kyseessä ei ole lahjonta vaan kiitos. Päiväkodin henkilökunta tekee upeaa työtä ja lapset todella viihtyvät siellä, joten kiitos on paikallaan. Mitä siis antaa? Päädyin ostamaan oman kylän putiikista enkelifiguureita ja suklaata, jotka sitten pakkasimme sellofaaniin jokaiselle tädille omaksi henkilökohtaiseksi muistamiseksi. Lisäksi lapset askartelivat joulukortit.


Ylärivissä 5-vuotiaan, alarivissä 3-vuotiaan kortit.

Käsialanäytteitä.

Olen kovin ylpeä 3-vuotiaasta, joka kirjoittaa itse.
Tänäkin vuonna joulua vietämme kotona. Minusta on ihanaa olla kotona kaikkien rakkaiden kanssa. Ei tarvitse ajaa mihinkään, ei tarvitse pakata eikä purkaa. Saan nukkua omassa mukavassa sängyssäni ja lapsetkin nukkuvat kotona parhaiten. Kääntöpuolena on se, että olen vastuussa jouluvalmisteluista. Koti pitää siivota, järjestellä ja koristella, jouluruuat on mietittävä ja hankittava, lapsuudesta mukana kulkeneet perinteet pitää saada muokattua omaan jouluun.

Tänään siivosin yläkerran. Pelkästään lastenhuoneen järjestely, pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja lakanoiden vaihto kesti puolitoista tuntia. Meillä joulusiivoukseen ei kuulu kaappien siivoaminen, siihen toivottavasti on aikaa lomalla. En myöskään pese ikkunoita enkä vaihda verhoja, vaikka toivoisin siihenkin olevan aikaa. Neliöitä vaan on liikaa, jotta siivoaminen olisi helppo ja nopea homma. Kotona siivottiin harvoin, mutta jouluksi puunattiin kaikki. Minä yritän panostaa viikkosiivouksiin (edes joka toinen viikko), jotta kerralla ei tarvitsisi koko asuntoa kääntää ylösalaisin.

Poikien huone järjestyksessä.

Panostan myös jouluruokiin, koska tietyt jouluruuat on oltava. Tarkka joulumenu on vielä suunnittelematta, mutta perinteinen se tulee jälleen olemaan. Joululahjat alkavat olla hankittuna. Tänä vuonna lahjojen hankkiminen meni tavanomaista myöhempään, mutta hyvän suunnittelun ansioista se onnistui nopeammin ja helpommin kuin koskaan. Kolmen tunnin tehoisku Tampereelle, ja se oli siinä. Vielä muutama lahja on hankkimatta, mutta niistäkin on jo selvä visio.

Joulutunnelmaa haettiin tänään kuuntelemalla joulumusiikkia ja syömällä riisipuuroa sekä luumusoppaa. Tein myös joulun toisen piparitaikinan jääkaappiin odottamaan huomista. No, olenko valmis? En, mutta onneksi jouluun on vielä 5 päivää!