Heinäkuun viimeistä viedään, ja lämpöä on 15 astetta. Koko kesän olen odottanut lämpöä, jota ei nyt sitten tullut. Siitä tietää, että loma lähenee loppuaan, kun maitopurkin parasta ennen -päiväys osuu töiden alkamispäivään.
Ei tämä kesä missään nimessä huono ole ollut. Olisi se voinut olla paljon huonompikin, mutta kyllä aurinko vaan antaa energiaa ja tekee ihmisistä iloisempia. Ollenkaan en ihmettele niitä fiksuja, jotka ovat itsensä etelän aurinkoon hoitaneet. Viime lauantaina oli aurinkoa ja iloa meilläkin, kotikulmilla nimittäin järjestettiin festarit. Meillä järjestettiin aikuisten juhlat ja osallistuttiin festareillekin. Olihan se melkoinen tapahtuma, yötä myöten musiikki raikasi ja lopuksi vielä oli ilotulituskin.
Eilen kahvakuulatunnilla eräs vanhempi mieshenkilö aloitti keskustelun, kuinka silloin vestariyönä niin kauhea meteli tuli siitä ilotulituksesta, hän heräsi siihen puoli kolmelta. Sanoin, että se oli kyllä puoli kahdelta, olin paikalla. Papparainen vetäytyi kauemmaksi ja heilutteli sen jälkeen kuulaansa ihan hiljaa.
Paikallislehden kolumnistiakin harmitti tällainen metelintuottaminen keskellä kesäyötä. Olipa joku vielä pissinyt hänen pensasaitaansakin. Kamala on maailma ja pahemmaksi menee. Yhdellä on unelma ja toiset sen lyttäävät.
Nettikirppiksellä joku ystävällinen äiti-ihminen tarjosi autokyytiä pienille koululaisille, kun hän joka tapauksessa kuljettaa omia lapsiaan ja autoon mahtuisi muutama muukin. Eikös tähän heti ehättänyt kommentoimaan joku palkokasvin hengitystiehyeensä vetänyt, että onhan sinulla sitten ammattimainen kuljetuslupa. Niinpä.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
