Jätskiä talven keskellä

Olen innostunut ihan perusleipomisen lisäksi monenlaisesta ruokaan ja herkkuihin liittyvästä. Pyrin syömään terveellisesti, eli käytän paljon kasviksia ja hedelmiä. En käytä eineksiä, en valmiiksi marinoituja tai maustettuja tuotteita enkä mitään kevyttuotteita. Ostan mahdollisuuksien mukaan luomua ja lähellä tuotettua.

Terveellisyys on suhteellista, sillä viralliset suosituksethan haluavat meidän kuluttajien popsivan pussikaupalla leipää päällystettynä milläliekissanrasvalla ja juovan litratolkulla rasvatonta maitoa. Kuitenkin useiden kuluttajien kokemuksen perusteella gluteiini aiheuttaa vatsavaivoja ja joidenkin tutkimusten mukaan lehmänmaito lisää diabetesriskiä. Rasvattomalla maidolla ja paksunsuolen syövällä on joissakin tutkimuksissa havaittu yhteyksiä. Luen näitä tutkimuksia kuin piru Raamattua. Uskon mihin uskon, ja syön sellaisia ruokia, joista pidän.

Halu vältellä lisäaineita ja prosessoituja tuotteita mutta mieltymys herkutteluun sai minut kokeilemaan puolitoista vuotta sitten raakasuklaata. Sittemmin olen vähän innostunut raakakakuista ja muista raakaruuista, mutta kokeilut eivät ole edenneet kovinkaan pitkälle ajan puutteen, raaka-aineiden hankalan saatavuuden sekä onnettoman blenderini vuoksi.

Maidottomia artesaanijäätelöitä kokeilin kesällä pariinkin otteeseen, ja nyt loman kunniaksi väsäsin niitä jälleen. Ohje on Kiitos hyvää -blogista. En mittaillut aineksia kovinkaan tarkkaan, maistelin välillä. Mittasin blenderiin seuraavaa:

2 banaania
2 ruokalusikallista (luomu)maapähkinävoita
2 ruokalusikallista tocotrienolsia
isohko ripaus aitovaniljajauhetta
kourallinen manteleita
puolisen desiä vettä
2 ruokalusikallista (luomu)hunajaa
2 ruokalusikallista kaakaonibsejä

Sitten vaan mylly pyörimään ja kun seos oli tasaista, kaadoin Tupperin muotteihin.

Myöhemmin koristelin sulatetulla raakasuklaalla (jonka olin itse valmistanut) ja ripottelin päälle kookoshiutaleita. Namskis!

Verholaudat

Minulla on ollut jo pitkään työn alla saada olo- ja ruokailuhuoneeseen asuntomme alkuperäisasuun kuuluneet verholaudat. En nyt ole aivan varma alkuperäisyydestä, mutta luultavasti ainakin 50-60-luvulla verholaudat ovat kuuluneet sisustukseen. Edelliset asukkaat olivat laudat poistaneet ja asentaneet tilalle modernit, rumat ja aivan liian pitkät verhokiskot. Naapurihuoneistossa verholaudat ovat, ja niistä se ajatus lähti.

Puhuin tästä verholautatoiveesta appiukolle taannoin, ja hän lupasi näppäränä nikkarina toteuttaa idean. (Appiukko on tehnyt kotiimme useita puutöitä, mm. upean naulakon. Niistä joskus lisää.) Eilen illalla verholaudat vähän yllättäen saapuivat ja ovat kyllä erittäin hienot.

Ensimmäisessä kuvassa tilanne ennen verholautoja. Edelliset asukkaat olivat laittaneet niin pitkät verhotangot, että verhot jatkuivat pitkälle yli ikkunoiden ja ikkunat näyttivät suhteettoman suurilta.

Alkutilanne, johon en ollut tyytyväinen.

Uusien verholautojen kanssa ikkunat näyttävät sopusuhtaisemmilta. Vaihdoin verhotkin. Nämä hankin Lumppulan villiksestä. Verhoja on yhteensä neljä, joten ne olisivat sopineet hyvin työhuoneeseen, mutta näyttävät sopivan myös ruokailuhuoneeseen.

Uusi, parempi tilanne.

Olohuoneessa jatketaan vanhoilla verhoilla, koska parempiakaan ei ole löytynyt. Verholauta jotenkin ryhdistää ikkunan ilmettä.

Olohuoneen ikkuna ja keskellä pensas.

Terveisiä Keräilymessuilta!

Sattuneista syistä talvilomareissumme suuntautui Pirkkahalliin, Keräilymessuille. Samaan aikaan oli myös Asta-rakentajamessut, mutta niiden läpi vain käveltiin. Juuri nyt kun ei ole tarvetta rakentaa.

Yksi halli oli omistettu keräilylle. Tässä pari pikaisesti napsaistua otosta.

Festivot noin isona ryhmänä ovat näyttäviä.

Lasi jaksaa viehättää.

Syötävän söpöjä koruja!

Saisipa omatkin kirjat näin päin hyllyyn!

Jokin viehättää näissä talouslevyissäkin. Hinta ei.

Tuolla pilkistää keltainen pikku-Heluna! Myös sininen kissakannu bongattu!

Leluja! Ylävasemmalla oleva possu viehätti minua kovin.

Riihimäen lasia, näitä keräilen myös ihan vähän. Punaisia ainakin.

Joku kuului valittelevan, että on vähemmän porukkaa kuin koskaan. Minulle tämä oli vasta toinen kerta kyseisillä messuilla, joten vaikea verrata. Pääsimme paikalle heti, kun tapahtuma alkoi, joten silloin ei vielä ollut paljoa asiakkaita. Myyjiä olisi enemmänkin halliin mahtunut.

Mieleni tekee kovasti Arabian Heluna-lehmäkannuja, ja niitä olikin paikalla useita (hinnat 70-145e). Yhtään Helunaa ei vielä minulla ole. Riihimäen lasin värikkäät maljakot ja kynttilänjalat kiehtovat, mutta en tällä kertaa ostanut niitäkään. Tässä on nyt sen verran laskuja, ettei kauhean isoja harrastehankintoja raski tehdä. Hinnat eivät tuolla messuilla olleet juuri korkeampia kuin tavallisilla kirppiksillä tai romutoreillakaan, vaikka usein olen kuullut puhuttavan ns. antiikkimessujen tai keräilymessujen hinnoista.

Useita Pomona- ja TuttiFrutti-purkkeja oli tarjolla. Puuttuvia ei ollut, paitsi se yksi. No, pienen neuvonpidon jälkeen kotiutimme sitten sen, miekkonen nimittäin osallistui kustannuksiin. Tämä oli hieman myöhässä tullut joululahjani. Voi se olla aikainen synttärilahjakin. :D Juuri tätä Pomonaa näkee verrattain harvoin myynnissä.

Hunaja!

Miekkonen teki enemmänkin löytöjä. Hän kartutti vitriiniautovalikoimaansa punaisella lavavolkkarilla ja löysi erikoisen kotimaisen pöytälampun. Plutoyövalo löytyi kotimatkalla kirpparilta. Pöytävalaisimista on jossain vaiheessa tulossa oma postauksensa, niitä on jo nyt pelkästään olohuoneessa kahdeksan kappaletta.

Onnistunut reissu siis!

Leluja

Lapsikin sen tietää, että aikuisten leluihin ei saa koskea. Nämä iloiset ja värikkäät hahmot pönöttävät olohuoneen nurkassa vitriinissä.

Innostuimme peltilelujen keräilystä jokunen vuosi sitten. Niiden pitää tietenkin olla vanhoja, ja mielellään alkuperäinen laatikko mukana. Kaikki meille hankitut taitavat olla toimintakuntoisiakin. Uusin hankinta on sininen astronautti, joka löytyi viikonloppuna huutokaupasta.

Minun suosikkini on karuselli.

Miekkosella on lisäksi melkoisesti vitriiniautoja. Itse olen ostellut kumisia ja muovisia vanhoja leluja. Tämä Big Boy on ihana! Ilmeisesti jonkin hampurilaisketjun maskotti.

Kaikki sisustusprojektit ovat jäissä, enkä ole edes löytänyt uusia verhoja ruokailuhuoneeseen. Elän jonkinlaisessa univelkaisessa sumussa. Talvilomaa odotan innolla, jos vaikka saisi vähän nukuttua ja sitten intoa kotijuttuihinkin.