Aika hyvää aikaa

Joululoman pitäisi kyllä alkaa vähintään viikkoa ennen aattoa, mutta välttyisikö sittenkään kiireeltä ja stressiltä? Toisaalta, nyt on vielä paljon lomaa jäljellä eikä tarvitse tehdä yhtään mitään!

Jouluaattoa vietimme kokolailla perinteiden mukaan. Aamupäivä meni häärätessä, puoliltapäiviltä katsoimme Lumiukon ja Joulurauhan julistuksen ja söimme joulupuuron. Miekkonen kävi lasten kanssa viemässä kynttilät haudoille, sillä välin hoidin tontun tehtäviä keräämällä piilottamani lahjapaketit ja viemällä ne kellariin odottamaan joulupukin tuloa. Kahdelta kävin lasten ja äitini kanssa joulukirkossa.

Kirkon jälkeen aloimme valmistella jouluateriaa ja pääsimme ruokapöytään, kun veljeni perhe saapui. 

Porkkana-, peruna- ja lanttulaatikko,
lihapullakastike ja perunat kuuluvat aina joulupöytään.

Joulukattaukseen kuuluu Arabian Välke-astiasto ja antiikkilasit.

Ruuan jälkeen joulupukki saapui. Omat kolme- ja neljävuotiaat sekä heidän yksivuotias serkkunsa olivat valtavan innoissaan.

Osa lahjoista avattiin jo ennen kuin kaikki paketit oli saatu jaettua.

Jälkiruuaksi nautittiin kahvit ja makeaa syötävää.

Kahvipöydässä oli sateenkaarikakkua, suklaahyytelökakkua ja pipareita.

Kunnon ähky tuli kruunattua vielä iltamyöhällä, kun oli vaan ihan pakko lohkaista melkoiset kimpaleet herkkujuustoja punaviinin seuraksi. Tein myös poikkeuksen sokerittomaan ruokavaliooni ja lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen söin kourallisen Pätkis- ja Da Capo -konvehteja.

Tänään olen nautiskellut toimettomuudesta. Kävimme ulkoilemassa ja löysimme viereiseltä urheilukentältä luisteluradan! Lähipäivinä kaivan luistimet naftaliinista ja menen kokeilemaan, paljonko mustelmia saan takalistooni.

Joululahjat olivat mieluisia. Veljeni ostaa minulle joka vuosi Finlandia-voittajan, tänä vuonna arvelen pitäväni kirjasta kovasti. Jo ensimmäiset sivut tempaisivat mukaansa. Miekkonen oli hankkinut minulle vanhaa Arabiaa ja punaviiniä - hän tuntee minut aika hyvin. Naapurista saimme hurmaavan punaisen emaliämpärin. Kuvassa oleva piparipurkki on lahja eräältä oppilaaltani, minusta sekin on ihana muistaminen.

He tietävät mitä tekevät.

Oikeuttaako puolentunnin palelu leikkikentällä tyhjentämään kulhollisen kohvehteja? No, pienemmän lapsen mielestä ainakin. Osallistuin vähän itsekin talkoisiin. Söin tänään eilisiä jouluruokia kahteen otteeseen, ja varmistin sillä kunnon ähkyn täksikin päiväksi. Porkkanalaatikkoa, rosollia, keitettyjä munia, savulohta, kylmäsavulohta, isoja katkarapuja, juustoa...

Jouluselfie.

Näiden tonttujen myötä hyviä joulunpyhiä ja loppuvuotta kaikille! Nauttikaahan lomasta!

Joulunirso

Olen joulunirso. Haluan, että jouluni on tietynlainen vuodesta toiseen. Elämä ei kuitenkaan ole samanlaista vuodesta toiseen, joten jomman kumman olisi sopeuduttava. Jouluani en tahdo muuttaa.

Joulukuun 20. päivään asti paahdoin töissä, enkä jaksanut taaskaan tehdä kunnolla jouluvalmisteluita. Joka vuosi ajattelen, että ensi vuonna ostan uusia jouluvaloja ja ensi vuonna kokeilen uusia reseptejä ja ensi vuonna kotimme kiiltää jouluna. Joulu nyt vaan sattuu olemaan vuoden paras juhla ja kohokohta, ja silloin on oltava erityistä.

Lapsuuden joulut olivat poikkeuksetta erityisiä, joten tietenkin minunkin lapsillani on erityisiä jouluja. Mutta minun lasteni joulut ovat erityisiä potenssiin kymmenen, meillä on enemmän ja parempaa kuin omassa lapsuudessani. Lapsuuden jouluista muistan joulusiivouksen, joulukuusen koristelun, joulukirkon, jouluruuan, pukin odotuksen ja lahjojen saamisen (tosin yhtään lahjaa en osaa erikseen nimetä). Lisäksi lapsuudessani oli joulukalenteri, johon tonttu kävi tuomassa joka päivä jotain. Sellainen on minunkin lapsillani. Toisinaan tonttu herää keskellä yötä ja muistaa, ettei ole laittanut kalenteriin mitään. Silloin tonttu hiippailee alakertaan tekemään tontun tehtäviä eikä saa enää unta loppuyönä.

Tänä vuonna se näyttää tältä.

Kaksi päivää ennen joulua koti on kuin kolmea päivää ennen joulua. Mikään ei tunnu tulevan kuntoon ja itsellä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mitä pitäisi ehtiä tekemään. Joulusiivous todellakin piti tänä vuonna ulkoistaa, mutta unohdin. Unohdin myös tilata kinkun, ostaa monille tärkeille ihmisille lahjat ja lähettää kortit.

Kylpyammetta jynssätessä ja pyykkikonetta pestessä mielessä pyörii: "Sun rasittava arkes on sun lastes lapsuus." Mukulat tappelevat, minä uhkailen joulun peruuttamisella. Uhkaan myös sillä, ettet saa leipoa pipareita etkä koristella kuusta. Uhkaan, että loppuloman olet varakodilla hoidossa. Uhkaan, että olet kellarissa, kun joulupukki tulee. Uhkaan, että joulupukki ei edes tule. Muistan, että älä koskaan uhkaile sellaisella, mitä et voi toteuttaa. Perkele. Nyt ne lapset on sitten pilalla.

Joulunirso on leiponut sateenkaarikakkua lapsuuden tapaan. Myös suklaamoussekakku on hyytymässä. Hedelmäiset joululeivät kärähtivät, mutta pipareita on leivottu kuusi pellillistä. Jouluruuat on valmistettu yhteistyössä Saarioisten äitien kanssa, mutta vain porkkana- ja perunalaatikon osalta. Kinkkua sai onneksi tilaamattakin Palviportilta. Joulunirso on valmistanut itselleen raakasuklaata, raakasuklaa-macafudgea ja raakasuklaisia minttunappeja. Kaapissa odottaa yhdeksän rasiaa tavallista suklaata. Koti on pyyhitty ja imuroitu, vuodevaatteet tuuletettu ja puhtaat lakanat vaihdettu.

Kaiken hääräämisen keskellä ajattelin sitäkin, että miksi ihmeessä tätä teen. No, joulu nyt vaan ei tunnu miltään, jos koti on likainen tai tietyt jouluruuat puuttuvat. Haluan viettää joulua omassa kodissani, joten sukulaiskierros tai etelänmatka eivät tule kysymykseen. Teen joulua itselleni, koska lapsille on ihan se ja sama, onko kotona siistiä tai onko kahvipöydässä sateenkaarikakkua. Jos lapset saisivat päättää, jouluna syötäisiin makaronilaatikkoa. Toisaalta jouluperinteet ovat osa tapakasvatusta, jota haluan ylläpitää. Niinpä kestän mekastusta huomennakin, raahaan naperot aattohartauteen ja illallispöytään, jossa syödään lanttulaatikkoa ja rosollia. Jos et syö, niin et saa karkkia, tai joulupukkia ei tule, tai ainakaan lahjoja et saa.

Hyvää joulua!

Piparkakkutalo kasarityyliin

En ole moneen vuoteen viitsinyt väsätä piparkakkutaloa, mutta tänä vuonna sellaisen tein. Kaappien kätköistä löysin talomuottisarjan noin vuodelta 1985. Tällä tehtiin piparkakkutaloja jo minun lapsuudessani.

Varsinainen keräilijän unelma. Kaikki osat tallessa laatikkoa myöten.

Pari auttavaa käsiparia.

Osat paistettu ja valmiina koristeltavaksi.

Osat koristeltu.

Talo kasassa. En muistanutkaan, miten sotkuista hommaa on paahdetulla sokerilla liimaaminen.

Valmis möksä! Savupiipun jätin suosiolla muuraamatta.

Tänään lähdetään jouluostoksille. Epäilemättä helvetillinen päivä tulossa.

Joulua odotellessa

Päivitystahti ei päätä huimaa. Ei kyllä ole paljoa kerrottavaakaan, koska tavoitteena on pitää blogin sisältö kirppis- ja huutokauppalöytöjä, sisustusta ja leipomista käsittelevänä. Satunnaiset kirppispiipahdukset ovat olleet yhtä tyhjän kanssa, huutokauppoihin ei ole jaksanut lähteä, eikä kotiinkaan ole tullut uusia juttuja.

Parin viime viikon aikana on tullut satunnaisesti viriteltyä jouluvaloja. Ne tuovat edes vähän valoa tähän ankeaan pimeyteen.

Instagramin puolella olleeseen sisustushaasteeseen kuvasin joitakin sisustusjuttuja, kuten nämä keittiön yläkaappien yläpuolella majailevat peltipurkit.

Viime viikonloppuna saatiin kesästä saakka paikkaansa odottanut vanha hylly seinälle. Se päätyi keittiöön.

Joulun alla sormeni syyhyävät käsitöiden pariin. Kunpa olisi aikaa askarrellapaskarrella kaikkea mahdollista! Eräänä iltana elvytin virkkaustaitojani ja onnistuin virkkaamaan sydämen kollegalta saamani ohjeen mukaisesti. En kyllä vieläkään ole aivan varma, mikä on piilosilmukka, kiinteä silmukka ja ketjusilmukka.

Tältä näytän perjantai-iltaisin kotiin päästyäni. Päikkärit sohvalla saattaa pelastaa illan tai sitten ei.

Joulu ja juhlakausi lähestyy. Lomaan on vielä kolme viikkoa liikaa.

Sokeriton lokakuu

Kirppisrintamalla on ollut hiljaista. Muutaman turhauttaneen kirppiskierroksen jälkeen päätin pitää vähän taukoa, tulihan niitä kesällä kierrettyä. Tuoretta pullaa ei myöskään ole leivottu, koska lähdin syyskuun lopussa mukaan sokeriton lokakuu -haasteeseen. Miten se sitten sujui ihmiseltä, joka on pahasti koukussa makeaan?

Ensimmäiset päivät olivat vaikeita. Sokerikoukussa olemista on jopa verrattu heroiiniriippuvuuteen, mutta en kuitenkaan usko sokerin kohdalla niin vakavasta addiktiosta olevan kyse. Eron olotilassa huomasi kuitenkin aika pian. Noin viikon jälkeen ei enää tehnyt mieli sokeria, ja olo oli jotenkin pirteämpi. Reilun viikon sokerittoman ruokavalion jälkeen pystyi jo syömään kylässä suklaakeksin sortumatta loppuillan mässäilyyn. Kolmen viikon jälkeen sokeri ei enää edes maistunut niin hyvältä kuin joskus ennen.

Olen joskus kirjoittanut raakasuklaasta ja raakaleivonnasta. Olen viimeiset pari vuotta ollut erittäin kiinnostunut ruuan terveysvaikutuksista, mutta aina en jaksa jokaista suupalaa miettiä. Ensisijaisesti haluaisin syödä puhtaita ja prosessoimattomia ruokia, toissijaisesti haluaisin ehkä laihtuakin muutaman kilon. Laihtuminen vaan ei ole helppoa, koska inhoan nälkää enkä näe nälässäkärvistelyn olevan minkään arvoista. Vaikka siis söisin parsakaalia joka päivä, syön sen runsaalla parmesaanilla kuorrutettuna. Vaikka söisin sokerittomia (mutta runsasrasvaisia) raakasuklaaherkkuja, syön niitä varmasti tupla-annoksen.

Sokerittoman lokakuun aikana kokeilin muutamia herkkuja. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi avocado-banaani-raakasuklaamousse, joka oli superhelppo valmistaa ja maistui ihan hyvältä. Aiemmin olen tehnyt vastaavaa ilman banaania, ja se toimii mielestäni paremmin.

 

Alla olevista raaka-aineista tein pistaasi-chia-suklaamoussea. Chia-siemenet olivat minulle uusi tuttavuus, enkä vielä ole aivan vakuuttunut niistä. Pussin kyljessä lukee, että ne sisältävät kuitua ja antioksidanttia, hyviä rasvahappoja ja vitamiineja. Moussea tuli valtava annos, sitä oli liikaa jopa kahteen kulhoon jaettuna. Täältä nappasin ohjeen. Mousse oli todella tuhtia.

Kolmas kokeilu oli gluteenittomat (ja sokerittomat) kaurakeksit, joihin on ohje täällä. Nyt osui napakymppiin. Vaikka keksit eivät kovin makeita olleetkaan, jouduin heti syömään kolme. Myöhemmin olen napsinut niitä puolisalaa suoraan pakastimesta... Näissä minuun vetoaa kookos, kaneli ja kardemumma. Rusinoista tulee mukavasti makeutta.

Sokeriton lokakuu oli onnistunut kokeilu. Söin kyllä muutaman kerran sokeria, esim. kylässä käydessä en viitsinyt tehdä asiasta numeroa. Aika hämmästyttävää oli se, miten moneen ruokaan sokeria lisätään. Tutkin aina melko tarkkaan tuoteselosteita, mutta tähän asti olen etsinyt niistä epäilyttäviä e-koodeja. Nyt kiinnitin huomion sokeriin. Sokeria löytyi mm. Finduksen kullanrapeista kalapaloista ja ruisvarrasleivästä. Moniin eineksiin ja leipiin sokeria lisätään, jotta maku ja koostumus säilyvät houkuttelevina. Samalla tietenkin saadaan kuluttaja koukkuun ja ostamaan lisää herkullista tuotetta. 

Vähäsokerinen tai lähes sokeriton ruokavalio tuntuu juuri nyt minulle sopivalta, joten taidan jatkaa marraskuunkin. Aiemmin olen pitänyt makeisetonta marraskuuta, joten tämä sopii linjaan. Sokeri ja makeat herkut ovat minulle iso ongelma. En osaa syödä herkkuja kohtuudella ja rakastan leipomista. Vaikea yhdistelmä. Sokerittoman lokakuun aikana kevenin neljä kiloa. Se on aika mukavaa. :)

Syysherkkuja

Ihmeesti erilaisia kirppistapahtumia vaan vielä näin syksylläkin riittää. Tänään kotikulmilla oli paikallisten yrittäjien järjestämä kyläkirppistapahtuma, jonka yhtenä osana oli peräkonttikirppis torilla ja Frantsilassa. Koska esikoinen oli kuumeessa, kävin kierroksella kaksin kuopuksen kanssa.

Torilta ostimme tietenkin kassillisen kausivihanneksia. Peräkontit näyttivät olevan pääsääntöisesti täynnä ihan räjähtänyttä tavaraa - virttyneitä ja likaisia vaatteita, linttaan astuttuja kenkiä, auringon haalistamia ulkoleluja ja kamalia tiimariastioita. Käytiin kuitenkin vielä Frantsilassa, ja sieltä löytyi aarteita heti ensimmäiseltä myyjältä.

Ostin kuusi kappaletta vanhoja värillisiä juomalaseja. Nämä Kaj Franckin suunnittelemat puristelasit ovat Nuutajärven lasitehtaan tuotantoa, malli on 5023. Se oli tuotannossa 1954-68. Näitä samoja on äidilläni keittiön vitriinissä.

Kaj Franck kelpaa aina.

Ostin samaiselta myyjältä myös pikkuisen Villiruusu-emalipannun. Koriste on Esteri Tomulan suunnittelema, ja tarrassa lukee Arabia Wärtsilä. Kuvassa taempana näkyvät kaksi pannua olen löytänyt kirppiksiltä jo aiemmin.

Pannukolmikko.

Frantsilasta ostin myös Kehäkukan lakua. Oho, kuvassa on myös paikallisen leipomon suklaamunkki.

Lievästi meni herkutteluksi koko lauantai...

Loppupäivä kului sisätiloissa kuumepotilaan kanssa. Sen verran piipahdin ulkona, että keräsin pudonneet omenat. Niitä kertyi ämpärillinen. Keitin suurimman osan hilloksi.

Punakanelia.

Nams!

Jälkiruokaakin on hyvä olla. Milloinkas sitä muulloin omenapiirakkaa kuin syksyllä?

Mantelinen omenapiirakka. Apple pie on tiedossa huomenna.

Herkullista viikkoa!

Rakkaita esineitä

Sain Pilviraitin Marjaanalta haasteen listata seitsemän rakkainta esinettä kodista ja niiden tarinat. Listaa ei ollut helppo tehdä. Huomasin, että vaikka olen haalinut monenlaista tavaraa ympärilleni, ei ole montaakaan oikeasti kovin tärkeää. Tärkeät asiat ovat läheisissä, eivät materiassa. Tässä kuitenkin listani, olihan sitä hauska tehdä!

1. Sänky ja mummun virkkaama päiväpeite

Rakastan nukkumista. En ole lastenkaan myötä tottunut yövalvomisiin ja olen huonosti nukkuneena pahantuulinen. Nuorempana vielä jaksoin valvoa, mutta nukuin valvotut tunnit takaisin. Nykyään kun en voi koskaan nukkua "takaisin", en myöskään valvo juuri kymmentä pidempään.

Isäni äiti harrasti virkkaamista. Hän teki kymmeniä päiväpeitteitä kalastajanlangasta. Minulla on yksi hänen virkkaamansa parisängyn päiväpeite, joka on käytössä äärimmäisen harvoin. Yläkerrassa olevassa makuuhuoneessa kun ei juuri koskaan päivällä käydä, niin kiireisinä aamuina ei ole intoa pedata sänkyä hankalasti aseteltavalla pitsipeitolla. Hieno se on silti.

2. Peilipiironki

Peilipiironki on kulkeutunut minulle isäni kummitädiltä. Se ei ole sitä ominta tyyliäni, mutta olen yhtä kaikki kiintynyt siihen.

3. Kirjahylly

Kun muutimme nykyiseen kotiimme 2011, toteutin haaveeni suuresta kirjahyllystä. Silloin en vielä ollut niin kartalla käytettyjen tavaroiden markkinoista, että olisin älynnyt etsiä hyllyä käytettynä. Tänäpäivänä ostaisin erilaisen, mutta en myöskään ole valmis luopumaan tuosta valkoisesta jätistä, joka maksoi pienen omaisuuden. Toisaalta se sopii kotimme ruutuikkunoiden kanssa ihan mukavasti.

4.Purnukkakokoelma

Arabian Pomona- ja Tuttifruttipurkit ovat vasta hiljattain ilmestyneet kokoelmiini, mutta ovat niin ihania ja pirteitä, että kuuluvat suosikkeihini. Näissä ei ole mitään tunnesidettä mihinkään, joten tavallaan voisin hyvin laittaa näitä eteenpäinkin. Tuskinpa kuitenkaan niin teen.

5. Hirveän vanha Arabian paistivati

Tämän olen saanut isäni äidin jäämistöstä. Vati on kulkenut ehjänä evakkomatkat Karjalasta Pohjanmaalle ja takaisin, myöhemmin rajan takaa uudelleen kotiseudulle. En ole koskaan vatia käyttänyt, mutta ei tulisi mieleenikään laittaa sitä kirpparille myyntiin.

6. Mariskoolit

Ehkäpä kaiken keräilyharrastukseni taustalla on Mariskoolit. Äitini oli aikoinaan Nuutajärven lasitehtaalla töissä lasintarkastajana. Hänellä näitä skooleja oli kymmeniä. Häneltä sain ensimmäiset, ja ne ovat niin vanhoja, ettei pohjassa edes lue Marimekkoa. On myös joitakin harvinaisia välivärejä. Nykyisin minulla on 15 isoa Mariskoolia ja kolme pientä. En enää keräile niitä mitenkään aktiivisesti, mutta aina ne ovat jossain esillä ja muistuttavat ajasta lapsuudenkodissa, jossa skooleja oli ikkunoiden väleissä.

7. La Rambla -taulu

Meillä ei ole tauluja, paitsi tämä yksi. Se on häälahja espanjalaisilta ystäviltäni, ja muistuttaa minua mainiosta ajasta, jonka vietin vaihdossa Barcelonan lähellä. Taulussa on kuvattuna La Rambla eli Barcelonan kävelykatu Placa Catalunyalta merelle päin.


Tapoihin kai kuulusi haastaa lisää bloggareita tämän pariin, mutta kaikki aktiivisesti seuraamani bloggaajat ovat tainneet tämän jo saada. Saa vapaasti tarttua, jos siltä tuntuu!

Syksyinen lauantai

Kävimme aamulla torilla aamiaisella. Luultavasti se oli tämän kesän viimeinen ulkona syöty aamupala.

Ostin vihanneksia. Kirsikkatomaatit tekivät kauppansa niin hyvin, että sain oikeasti pitää puoleni. Litra upposi parempiin suihin vartissa. Myös pakkaamaton kurkku oli niin hyvää, ettei sitä enää kuvassa näy.

Torilta jatkoimme rompepäiville. Luulin, että tältä kesältä romutorit olisivat jo loppu, mutta vielä oli läheisen kirppiksen pihalla romutori. Enää ei myyjiä ollut kovin paljoa. Ostin vanhalta papparaiselta  söpön punaisen veskan ja järjettömän määrän Sarviksen munakuppeja! Tervetuloa pääsiäinen!

 Sitten suuntasimme katsomaan "pikkufiiattien" kokoontumisajoja Heinijärvelle.

Iltapäivä meni kotona siivotessa. Kunnon suursiivouksen tekeminen tässä huushollissa on työlästä mutta palkitsevaa. Yritän viikkosiivouksilla pitää asuntoa siinä kunnossa, ettei suursiivousta tarvitsisi kovin usein tehdä, mutta pölyä keräävää pikkusälää vaan on kertynyt niin paljon, että välillä on tartuttava rättiin.

On mukavaa vähän vaihdella keräilyesineiden järjestystä. Putkiradion päällä on nyt Riihimäen lasia ja Aalto-vaasi.

Grundigin muotoilu miellyttää silmää.

Sain vastikään kolmen litran Ihanne-tölkin lahjaksi. Laitoin sen keittiön ikkunalle enkelinsiiven katveeseen. Lasisieni ja sammakot sopivat syksyyn myös.

 

Keittiön ruokailutila täyttyy pikkuhiljaa. Viimeisin tulokas on oikealla nurkassa kyyhöttävä palmu.

Keittiö on ollut ilman mattoja siitä saakka, kun pesin ne. Ajattelin, että laitan puhtaat matot vasta syksyllä, kun kesällä voi hyvin olla ilmankin. Tänään kuitenkin ostin rompetorilta uudet matot, joten vanhat saavat jäädä toistaiseksi varastoon.

Syksyn pakollisia omenakuvia ei blogissani (tai Instagramissani) ole näkynyt, koska omat punakanelit eivät ole vielä kypsiä. Satokin näyttää heikonlaiselta. Huomenna olisi tarkoitus hakea ystäviltä vähän hillo- ja mehuomppuja. Sitten saattaa tulla ne pakolliset omenakuvat! :)

Syysrestaurantapäivä

Kesäkauden viimeinen hyvä romutoritapahtuma oli tänään Kangasalla, syysrestaurantapäivä. Mukana oli huomattavasti vähemmän myyjiä kuin kesällä, ja löydötkin jäivät laihanpuoleisiksi. Toisaalta aina on kiva saada lapsetonta laatuaikaa, ja kierrellä näkemässä tuttuja.

Aamujunalla romutorille.

Transitin hieno keulakoriste.

Ostin ainoastaan verhot. Harvoin löytää täyspitkiä yli kaksimetrisiä vanhoja verhoja sopuhintaan, mutta nyt kävi niin. Olisi kiva tietää kankaan suunnittelija ja valmistaja, mutta hulpiossa ei ole tekstejä. Verhot ovat paksua puuvillaa ja värit aivan täydellisen kirkkaat. Näistä tulee todennäköisesti uudet verhot makuuhuoneeseen.

Löytö.

Vaihdoin tänään ruokailuhuoneeseen verhot. Ostin nämä pisarakuvioiset vohvelikankaiset 50-luvun verhot jo ajat sitten, mutta tämä kuosi istuu parhaiten syksyyn.

Syysverhot.

Tänään oli tarkoitus mennä Kitara-kaupunkifestivaaleille Sastamalaan. Aikataulua tarkemmin tutkittuamme havaitsimme, että festareiden kiinnostavin artisti, Esa Pulliainen, soittaa aikataulun mukaan klo 24-04 välillä. Kuka hullu on hereillä siihen aikaan?

Omasta grillistä.

Päätimme muuttaa suunnitelmaa. Hyvää ruokaa ja saunomista, ehkä jotain telkkarista ja punkkua. Kauhea keski-ikäistyminen on tapahtunut!