tiistai 31. joulukuuta 2013

Lomakuulumisia

Vuoden viimeisillä hetkillä voisi tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta, jotta pääsisi aloittamaan uuden vuoden ikään kuin puhtaalta pöydältä. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon hyvää, mutta on sanottava, että parempiakin vuosia on eletty. Niinpä kerronkin nyt vain liian lyhyestä lomastani.

Joulu ja jouluruoka. Kuvassa on vain kylmät ruuat, koska lämpimät eivät mahdu pöytään ja ne noudetaan keittiöstä. Joulun vietimme perinteisesti meillä lähisuvun kanssa.


Lasten jouluilo. Kuvassa kuopus rakentelee paketeistaan tornia. Hänellä ei ollut mitään kiirettä avata paketteja, koska niistä sai niin hyviä rakennelmia.


Joulupäivänä kuopus luopui tuteistaan. Hän vei ne reippaasti naapurin lintulaudalle, josta linnut voisivat poimia ne poikasilleen. Nukkumaanmenot ovat siitä pitäen olleet tunnin huutokonsertteja. Isompi kiljuu: "Mää oon nyt niin väsynyt, etten yhtään jaksa kuunnella tota sun huutoas!" (Mistä tämä ilmaus mahtaakaan olla kopioitu?)


Ikuisten laihduttajien seminaari. Paras ystäväni uhrasi kolme (matkoineen lähes neljä) päivää lomastaan meillä hengailuun. Mitään ihmeellistä ei tehty, lähinnä vaan oleiltiin. Se olikin kyllä ihan parasta! Vaikean syksyn jälkeen teki hyvää välillä nauraa ne kyyneleet silmiin.

Seminaarieväinä oli suklaata, sipsejä, karkkia ja juustoja. Kyytipoikana punkkua.


Lounaaksi lämpimiä, voissa paistettua neljän juuston (blue stilton, mozzarella, cheddar ja edam)  voileipiä ja joulukahvia.


Päivälliseksi paahtopaistia, kerma-pippurikastiketta ja lankkuperunoita.


Lisää suklaata, karkkia ja sipsiä.


Kinkunjämistä paistettua pitsaa, kolminkertaisella juustolla.


Hyasintit aukesivat, mutta eivät olleet väriltään aivan luvantunlaisia punaisia. Enkä ikinä ehtinyt hakea sitä sammalta koristeeksi...


Vuoden viimeinen kävelylenkki kylänraitilla, esikoinen näki jokusen raketin. Nukkumaan mennessään hän kyllä totesi, että oli huono uusi vuosi, kun ei näkynyt paljoakaan pamauksia.


Nyt, kun lomaa on jäljellä enää yksi päivä, alkaa olla sen verran palautunut, että jaksoin tänään ajatella vitriinien uudelleenjärjestelyä. Toteutukseen asti tarvittaisiin vielä toinenkin viikko lomaa. Nukkuminen on tehnyt hyvää, mutta edelleen väsyttää. Vähän kauhulla odotan töiden alkua, koska töitä on enemmän kuin koskaan. Onneksi kuitenkin edessä on kevät ja toivottavasti valo löytää tiensä tähänkin risukasaan.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulustressiä

Joululoma alkoi perjantaina. Samantien alkoi joulustressi. Jouluihmisenä haluaisin kaiken olevan täydellistä. Koti pitäisi puunata perusteellisesti ja pitäisi olla itse tehtyä kystä kyllä. Kaupasta pitäisi muistaa ostaa tarvikkeita sen verran, että riittää takuulla loppiaiseen asti. Koska yksin saa ihminen puuhata, hermo kiristyy. Pikkuapulaiset ovat koko ajan vain tiellä, sotkevat lisää ja vaativat aikaa. Sitten harmittaa, kun en ehdi leikkiä, lukea enkä kantaa, kun pitäisi laittaa kotia joulukuntoon. Tänä vuonna minun piti ulkoistaa joulusiivous, mutta unohdin aivan täysin varata sen. Nyt on jo vähän myöhäistä.

No, viikonloppu on nyt tässä vaiheessa enkä ole imurointia ihmeempää ehtinyt tehdä siivouksen eteen. Leivonnaisiakaan en ole tehnyt kuin kahta sorttia. Laatikot on ostettu kaupasta valmiina, kinkku kypsänä Palviportilta. Mietin vakavasti, että onko tässä mitään järkeä. Olen niin rättiväsynyt töistä ja kaikesta, että jopa kivalta tuntuvat asiat tuntuvat nyt raskailta. Haluaisin vain hullutella lasteni kanssa, en puunata saunaa tai vessaa. Alan ymmärtää niitä ihmisiä, jotka lähtevät jouluksi mummolaan tai ulkomaille.

Aleksantereita, santereita ja taaimmaisena siintää palkinto.

Appivanhemmat toivat joulukuusen illalla. Nyt kun se on koristeltuna tuolla huoneen nurkassa, alkaa tuntua joululta. Koristeluvaiheessa kuusi kertaalleen kaatui, toivottavasti se on hyvä merkki.

Kattoon asti!
Saimme joululahjaksi naapurista ihania vanhoja ohuita lasisia kuusenpalloja. Ne päätyivät yläoksille, pikkuapurit saivat tyytyä ripustamaan tavallisia. Kuuseemme päätyy joka vuosi myös kolme enkelinukkea, jotka olivat minulla jo lapsena.

 Enkelinuket ovat peruja lapsuudestani.




Huomenna saapuvat ensimmäiset jouluvieraamme. Jouluaatto klo 12 on takarajani, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan, saa se luvan laskeutua myös meille. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kolmas adventti ja joululaulut

Tänään oli kolmas adventti jo. Joulu on aivan pian, mutta vettä tulee taivaalta ja arkihuolet ahdistavat. Mistä siis joulumieltä? Tänään sitä haettiin kirkosta, kauneimmat joululaulut -tilaisuudesta.

Olen käynyt kauneimmissa joululauluissa vuosikaudet, vaikka muutoin harvoin astun Herran huoneeseen. Ennen omia lapsia joululauluihin suhtauduin eri tavalla, ne olivat vain lauluja, jotka toivat muistoja mieleen lapsuudestani. Äiti lauloi c-kasetin säestämänä kyynel silmässä Arkihuolesi kaikki heitä ja Varpunen jouluaamuna. Olihan se nyt noloa, etenkin jos äiti vetisteli julkisella paikalla. Joulun lisäksi äiti itki jokaikisessä tilaisuudessa: koulun joulu- ja kevätjuhlissa, musiikkiopiston matineoissa, häissä, hautajaisissa, ristiäisissä, valmistujaisissa ja jopa syntymäpäivillä. Aivan kamalaa. 

Ja miten kävi? Joululaulut ovat aina olleet osa jouluperinnettäni, mutta nykyisin monien niiden sanoitukset osuvat suoraan kyynelkanavaan. Ensimmäisenä ajattelen aina joulua 2011, jolloin tulimme jouluaattona Taysista pienen nyytin kanssa. Sitten ajattelen sitä kaikkea onnea ja materiaalista hyvää, joka minulle on annettu. Ajattelen niitä satoja ja tuhansia lapsiparkoja, joilla ei ole joulua, koska vanhemmat ryyppäävät, hakkaavat tai hylkäävät. Toivon ja teen kaikkeni, että pystyn antamaan läheisilleni onnellisen joulun.

Kauneimmat tänään laulamamme joululaulut olivat Ilouutinen, Tulkoon joulu ja Maa on niin kaunis. Ilouutisessa on niin kaunis sävelkulku! Ensimmäisen säkeistön sanat ovat kuin suoraan kuopuksen syntymästä: "Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten. Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen." Siltähän se lapsen syntymä tuntuu.

Tulkoon joulussa hiljennytään joulunviettoon. "Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt syksyn lohduttomuus. Muistojen virta, lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus." Se tuo muistoja mieleen ja antaa toivoa paremmasta. Maa on niin kaunis vetoaa melankolisuudellaan. Siinä on myös se realistinen sanoma, että "kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan". Kukaan ei ole täällä ikuisesti, joten pitää yrittää ottaa kaikki irti jokaisesta (hyvästä) hetkestä.


Näistä ajatuksista siirryn vähän kevyempiin. Meille muutti tänään pupunen. Tässä se pomppii keittiöön hakemaan naposteluporkkanaa.  

Sunnuntailaiskuus oli sen verran voimakasta, että syötin lapsille pahan päivän varalle pakastamaani kotiruokaa ja keitin itselleni riisipuuroa ja luumusoppaa. Toki tätä herkkua olisivat saaneet muutkin syödä, mutta kun ei kenellekään kelpaa.


Koska Miekkosella oli harrastepäivä ja minulla muuten vaan tylsää, pakkasin mukelot autoon ja lähdimme ajelulle. Kävimme mm. lähikirppiksellä ja kahviossa välipalalla. Kirppikseltä löytyi Tampellan valmistamia, joulunvihreitä kankaisia lautasliinoja 12kpl nippu kahdella eurolla. Kankaisia lautasliinoja minulla ei vielä ollutkaan!


Tulevalla viikolla alkaa joululoma. Kesäloman jälkeen se on ihan parasta parhautta! Hyvää viikkoa kaikille!


lauantai 14. joulukuuta 2013

Täsmäisku Ideaparkiin

Tähän aikaan vuodesta ainoa oikea tapa viettää lauantaipäivää on painella tuhansien muiden kanssa jouluostoksille. Inhoan suomalaista väentungosta, jossa palttoisiin pukeutuneet kansalaiset viuhtovat eteensä katsomatta naama ison nisäkkään "sillä". Joululaulut raikaavat, hiki virtaa, ahdistaa, kassajonot matelevat eikä mihinkään ei mahdu edes syömään. Kaikesta huolimatta, puoliltapäivin näkymä oli tämä.


Olen kovasti tyytyväinen, että ostosreissu on tehty. Lahjat on nyt hankittu, ja parhaat osiot eli pakentointi ja lahjojen antaminen ovat jäljellä. Tänä vuonna en jaksanut kauheasti stressata. Minulla ei ole ollut aikaa juosta ihanissa pikkuputiikeissa eikä tekemässä löytöjä kirppiksillä. Niinpä mietin lahjan saajaa, keksin jotain sopivaa ja käytännöllistä ja hankin sen. Annan lahjaksi aikuisille käyttötavaraa, kosmetiikkaa, kirjoja ja suklaata, lapsille leluja, kirjoja ja vaatteita. Kaikki lahjat ovat tänäkin vuonna sellaisia, että voisin pitää ne itsellänikin.

Illalla jatkoin terapiaprojektiani. Jokunen sukkapari varmaan joutaisi pukinkonttiinkin.


perjantai 13. joulukuuta 2013

Kirje Orvokille

Alkuviikosta luin eräästä mainiosta blogista tekstin, jossa pohdittiin joulun sanastoa ja kuvastoa siltä kannalta, mitä sitä uskaltaa sanoa leimautumatta pervoksi. Tämä jäi takaraivoon, enkä ole koko viikolla päässyt yli siitä mielikuvasta, miten joulupukki tyhjentää painavia säkkejään jokaisen suomalaisperheen olohuoneeseen.

Niinpä nyt onkin mielessä kysymys jos toinenkin. Tässä on oiva tilaisuus vaivata ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluuta. Vastausta lienee turha odottaa.

Rakas Orvokki. Haluan tiedustella, olenko normaali, jos mieleni tekee esittää pari kiperää kysymystä jouluun liittyen. Miten on pipari- ja torttuperinteen kanssa? Onko piparia leivottu, nakerrettu tai nuolaistu? Onko torttu niin kuiva, että kaipaa kostuketta? Riittääkö kylmien alkupalojen pöydästä silliä kullekin?

Mikä on suhteesi kulkusiin? Oletko kovien vai pehmeiden pakettien ystävä? Pehmeän paketin saajalla saattaa ilo loppua ennen kuin ehtii alkaakaan. Kelistä riippu, mahtaako joulustasi tulla valkoinen, lämmin vai kenties liukas.

Entäs sitten tontut? Nuo punanenäiset, pitkäpartaiset ja melkoisen arveluttavat olennot, jotka työkseen rikkovat yksityisyydensuojaa kurkistellen ja tirkistellen ihmisen koteihin. Useinpa nämä pikkuveitikat kuvataan kassit selässä ja kepakot tanassa.

Uskotko, että Lucia-neidolla on suomalaisessa kansanperinteessä vastine, Kuuterneito? Kuuterneito tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Kullitar. Tämä naispuoleinen henkiolento parantaa kaulakyhmyjä ja kasvaimia sekä auttaa kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar nimi tulee sanasta kulli, joka tarkoittaa jotakin ruumiin pullistumaa.

Ystävällisin terveisin, 

Kukkiva syyspervo ruukussa?

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Juhlat!

Eilen juhlimme 2-vuotiasta. Sankari itse oli vähän hämmentyneenkin oloinen lahjapakettien ja ihmisten määrästä, vaikka tällä kertaa juhlimme tavallista pienemmällä porukalla.

Minun lapsuudessani juhlittiin kaikkia mahdollisia päiviä, joten minulla on pitkät perinteet synttärijuhlien järjestämisessä. Juhlista jäi mukavia muistoja, joten haluan tätä perinnettä jatkaa omillekin lapsilleni. Ehkä Miekkosen lapsuudessa ei sitten juhlittu, sillä hän jättäytyy aina syrjään kaikesta juhliin liittyvästä. Nyt minua jäi vähän harmittamaan, että unohdin aivan täysin ilmapallot. Ehkä Miekkonen voisi jatkossa olla ilmapallovastaava.

Kakkuna oli käärmekakkua Ulla Svenskin ohjeen mukaan. Tein kaksi kakkua, jotta kaikki saisivat suut makiaks ja masut kipiäks. Keltainen onnistui paremmin, joten aloitimme sillä. Vihreästä tuli vähän muotopuoli.


Juhlapöytään tuli ladattua kaikenlaista. Superherkullinen puolukka-kinuskipiirakka oli päivänsankarin kummitädin tekosia. Sydänpikkuleivät puolestaan äitini tuomisia. Coctailpiirakat olivat kaupan pakastealtaasta, mutta niistä sai siedettäviä kylvettämällä voissa ja maidossa.



Kahvit nautittiin Muumimukeista. Näin on rennompaa, koska vieraat joutuvat pöytäpaikkojen puutteessa tasapainottelemaan kuppiensa kanssa milloin minkäkin sohvapöydän reunalla.


Tällä kerralla muistin ajoissa ottaa myös Jupiterit käyttöön. Näissä on muuten todella hyvä kaatonokka, ei uita maitoa pitkin pöytää, toisin kuin vaikkapa Ollie. 


Tänään vietämme rokulipäivää tortunloppuja syöden. Oli jälleen kovin mukavaa, kiitos vielä juhlijoille!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä

Meillä liputetaan kahdesti vuodessa, juhannuksena ja itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyspäivä on minulle erittäin tärkeä, vaikka en sitä tänä vuonna juhlistanutkaan paahtopaistilla ja sinivalkoisilla kynttilöillä.

Aina yhtä kaunista.
Tänään ohjelmassa oli leipomista ja siivoamista huomisia synttäreitä varten. Leipomisen olisin voinut hoitaa hankkimalla kaupasta kaiken tarvittavan, mutta kun tykkään siitä niin kovin, eikä oikein sisu anna periksi ostaa valmista. Supersiivoamisen olisin voinut välttää hoitamalla viikkosiivoukset huolellisemmin, mutta viime aikoina olen ollut täystyöllistetty ja väsynyt.

Pakkopullaa

Pullaa leivottiin mummua varten. Jauhelihapasteijoita leivottiin Miekkosen toiveesta. Nakkipiiloja tehtiin lapsen toiveesta. Minihakaristitorttuja syntyi ylijääneistä voitaikinapaloista. Muffinsseja leivottiin muuten vaan. RockyRoadseja tehtiin siksi, että olisi jotakin uuttakin. Kakut teen vasta huomenna, jotta olisi jotakin tuorettakin.

Joulukoristelu on edelleen vaiheessa, pääsin vasta pukkeihin. Nämä pukit ovat peruja isäni kummitädiltä. Veikkaan, että ne on valmistettu 70-luvulla tai aiemmin.

Pukit ovat heristelleet kepakkojaan jo ainakin 30 vuotta.


Ihanaa, että on vasta perjantai! Nauttikaa viikonlopusta!


maanantai 2. joulukuuta 2013

Joululahja itselle

Tänään oli kiireinen päivä. Töissä tietysti on tähän vuodenaikaan melkoinen rumba. Sen lisäksi tänään oli viimeinen päivä saada auto katsastettua. Olin myös varannut parturin juuri täksi päiväksi.

No, lähdin heti puolenpäivän jälkeen töistä Reijo Mäen mainiota Kolmijalkaista miestä kuunnellen. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä autopesussa, jotta kehtaisi viedä kaaran konttorille, mutta matkan varrelle osui vain yksi rekkapesu. Päättelin, ettei se ollut tavalliselle Hondalle tarkoitettu. ABC:llä kuitenkin pesaisin ajovalot, peilit ja sivuikkunat, jotta katsastusmies näkisi edes pihalle autostani.

Konttorilla sujui jouhevasti. Luin Seiskan, join kupillisen mustaa tervaa ja kuuntelin kylänmiesten juttuja. Leima paperiin maksoi 80e ja saa huristella vuoden. Taas on apinaa koijattu.

Kampaamoon pääsin melkein varttin etuajassa. Jos tukkaa vaan olisi enemmän ja se kasvaisi nopeammin, kävisin ehdottomasti parturissa paljon useammin. Ehdin selailla monta naistenlehteä. Opin, että Laura Malmivaara saa elämäniloa lapsiltaan. (Minä saan omiltani univelkaa, flunssia ja siivottavaa, mutta en olekaan maineikas näyttelijätär.) Eva Walhström puolestaan on joka päivä täynnä iloa ja onnea. (Lycky you, Eva!) Polven alapuolelle ulottuvat tätihameet ovat muotia. (Kiva!) Naiselle kannattaa ostaa lahjaksi timantteja. (Ja miksi niitä sitten ei tule? Koska tätä ei taida lukea miestenlehdissä!)

Hain lapsoset hoidosta ja postin laatikosta. Mainosten seassa oli saapumisilmoitus, joten peruutin takaisin tielle ja lähdimme postiin.

Paikallinen postitoimistomme sijaitsee tuon edullisesti lähellä olevan Siwan yhteydessä. Se on kauhean kätevää, jos kaipaa postilähetystä viikonloppuna tai iltakymmenen aikoihin. Muulloin asiointi asiamiespostissa on lähinnä hermoja raastavaa. Tänään paikalla oli kolme myyjää ja kolme asiakasta. Ensimmäinen asiakas halusi lähettää paketin Kanadaan(!), mikä oli myyjätädille kokolailla mission impossible. Yksi mysteeri on mm. se, miksi hän kesken operaation kailotti suurella äänellä: "Tietääks kukaan, mikä on kori englanniks?" Lopulta, kun kaikki tarrat ja merkitkin oli jo liimattu, toinen myyjätäti huomautti, että kannattaisi asiakkaan kirjoittaa se osoite tuohon paketin päälle. Hoplaa. Kaikkeen tähän kului noin 10 minuuttia.

Toinen asiakas halusi postittaa neljä kirjekuorta. Siinä kesti viisi minuuttia. Lopulta sain pakettini ongelmitta, mitä nyt suureksi ongelmakseni muodostui paketin koko. Valtava laatikko kun ei mahtunut samaan aikaan lapsen rattaiden kanssa farmarin takakonttiin. (Ei, älkää kysykö miksi minulla on lapsen rattaat takakontissa!) Tungin rattaat etupenkille, paketin konttiin ja huristimme kotiin.

Tämä kannatti. Laatikosta löytyi THE LAMPPU!
Pallerovalaisin!
Muksuille riitti jättilaatikosta riemua koko illaksi. Minulle siitä, että sähköiskua uhmaava Miekkonen testasi lampun toimivaksi. Enää pitää raivata lampulle tilaa jonnekin, mutta tärkeintähän on, että sillä on nyt hyvä koti.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti

Hyvistä suunnitelmista huolimatta en onnistunut saamaan kaikkea aikomaani joulurekvisiittaa vielä esille. Vähän nyt kuitenkin. Ruokailuhuoneeseen vaihdoin punaiset verhot, vaikka vähän ne sotivat keltaisten tapettien kanssa. Mutta joulu ennen kaikkea!

Jälleen nähdään punaista!
Miekkosen kanssa ripustimme ulkovalot. Tuija muuttui kuuseksi. Kuva on pimeä ja huono, ihan kuin kelikin ja kuvaaja.


Leivoimme esikoisen kanssa taas muutaman pellillisen piparkakkuja. Valmistin myös koe-erän Rocky Roads -leivonnaisia, joita on tulossa kuopuksen 2-vuotissynttäreille. Juhlissa pitää aina kokeilla jotain uutta, joten nämä olkoon se uusi juttu. Viimeksi valmistin sairaan työläitä CakePopseja, nyt ei riitä hermo kuin tuollaiseen sulata ja sekoita -tyyppiseen.

Kävin Nigellan tapaan jääkaapilla.
Uutta viikkoa kohti univelkaisena, mutta kirkkaasti mielessä, että joululomaan on enää 3 viikkoa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Olematonta pikkujoulua

Tänä vuonna olisin todella ollut pikkujoulujen tarpeessa, mutta menemättä jäi. Sen siitä sitten saa, kun käy töissä toisella puolella Kokemäenjokea.

Parasta tässä päivässä on se, että on perjantai. Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnitella kuopuksen 2-vuotissynttäreitä ja ryhtyä jouluvalmisteluihin. Tänään ripustin keittiön ikkunaan tähtivalot ja etsin varastosta poikien joulukalenterit. Isompi halusi viimevuotisen omatekoisen kalenterin, pienempi saa tyytyä valmiiseen Mauri Kunnaksen kalenteriin. Kumpaankin kalenteriin pitää tontun hoidella lahja joka yö. Tontun pitäisi jossain vaiheessa ehtiä lahjahankintoihin.

Keittiön tähtivalaistus.

Kätevän emännän omatekoinen kalenteri.
Viikonloppuna olisi tarkoitus hieman koristella kotia joulukuntoon. Olohuone on jo valmiiksi punainen, mutta ehkä ruokailuhuoneeseen vaihdan verhot ja pöytäliinat.

Olohuoneen verhot. Hankittu Lumppulasta.
Hyvää viikonloppua!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ankeuden karkoitukseen

Marraskuu ei ole ihmisen parasta aikaa. Ankeutta voi yrittää poistaa shoppailemalla, syömällä ja virittelemällä jouluvaloja. Nämäkään keinot eivät silti takaa mitään.

Piparkakkuja leivoin lapsen kanssa jo viime viikonloppuna.
Liian pieni taikina.
Tein ison määrän taikinaa kerralla ja laitoin osan pakastimeen. Lapsen kanssa ei jaksa leipoa peltitolkulla, mutta toisaalta hänestä on mukavaa tehdä pipareita monena viikonloppuna. Keksin tämän pakastuskikan jo viime jouluna, ja hyvin toimii!
Pulleat piparit.
 Shoppailin tänään uuden suklaamuotin. Oli pakko testata heti tänään, ja valmistin erän raakasuklaata.
Raakasuklaan ainekset: Kaakaovoita, kaakaojauhetta, hunajaa,
tocotrienolsia, vaniljaa, kookosöljyä ja himalajansuolaa.

Uusi suklaamuotti toimi erinomaisesti. Jääpalamuottiin suklaat tarttuvat kiinni, eikä ulkonäkö ole toivotunlainen. Uudella muotilla valmistetut suklaat taas ovat kiiltäviä ja kauniita, ja aivan ihania muutenkin! Näissä mausteena chiliä.
Raakaa ja vahvaa!
Kaivelin kaapista joitakin valoja jo. Enpä sano, että olisivat jouluvaloja, mutta jonkinsortin kaamosvaloja ehkä. Paperinarupallon olen itse väsännyt taannoin. Tietämättömyyttäni ostin siihen ensimmäiset vastaantulleet led-valot, jotka osoittautuivat sinertäviksi. Viime vuonna vaihdoin palloon lämpimänsävyiset valot, jotka ovat paljon paremmat. Hopeanvärisiä kynttelikköjä meillä on nyt joka ikkunalle, mutta tuskinpa laitan niitä kaikkia esille.
Työhuoneen tunnelmaa. Neljän kuukauden totuttelun jälkeen liian
lyhyet retroverhot eivät enää pistä kovin pahasti silmään.

Ikean joulutähti päätyi jälleen portaikon ikkunalle. Okei, jotain jouluista jo.
Vähän joulua jo.
Marraskuiseen lauantai-iltaan kuului myös saunominen ja saunanjälkeinen punaviini. Punaviinin kanssa maistui Aurajuusto. Huomenna kaamosta selätetään hyvällä seuralla.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Alea iacta est

Loskainen ja pimeä marraskuinen perjantai muuttui hieman paremmaksi kirpparilta löytyneen Erkkitapio Siiroisen suunnitteleman ison punaisen noppapullon myötä. Kyseistä esinettä olen etsiskellyt kolmisen vuotta, mutta hinnat eivät ole olleet kohdillaan. Ennestään minulla oli iso kirkas ja pieni keltainen noppapullo. Vihreän vielä haluaisin!


 Erkkitapio suunnitteli aikoinaan monenlaista muutakin kaunista. http://www.designlasi.com/category/muotoilijat/siiroinen-erkkitapio



lauantai 16. marraskuuta 2013

Alkusanat

Ajatus omasta blogista on hautunut  pitkään. Olen innokas kirppistelijä ja huutokauppojen kiertelijä, joten löydöistä olen ajatellut kirjoittaa. Tulen postaamaan myös tähän mennessä löytyneistä aarteista ja hankinnoista. Lisäksi olen vähän sellainen harrastelijakokki, jonka koekeittiössä syntyy milloin mitäkin. Onnistuneimmista tuotoksista voin laittaa kuvia ja tekstejä.

Kotiin liittyviä postauksia on luvassa, sillä asumme mielenkiintoisessa vanhassa talossa. Oikeastaan suuri intoni menneiden vuosikymmenten sisustukseen johtuukin juuri talosta, sillä modernit ja ikealaiset kalusteet vain eivät oikein istu 30-luvun taloon. En kuitenkaan noudata mitään tiettyä sisustussuuntausta, vaan meillä yhdistellään iloiseksi sillisalaatiksi kaikkea omasta mielestämme kaunista ja vältellään sinistä.

Käytössäni on vain puhelimen kamera, enkä ole kiinnostunut valokuvaamisen teknisistä yksityiskohdista, joten kuvieni laatu ei ole kummoista. Postauksia lienee tulossa harvakseltaan, sillä työssäkäyvän perheenäidin aika riittää rajallisesti harrastuksiin, vaikka intoa olisikin.

Tervetuloa Sannilandiaan!