Kakkutikkareita

Huomenna juhlimme esikoisen nimipäivää isovanhempien ja kummien kanssa. Se tarkoittaa sitä, että tänään oli hullu leivonta- ja siivouspäivä. Enkä jaksanut leipoa ihmeitä, mutta kakun tietenkin sekä kakkutikkareita ja voitaikinapohjaisia pikkusuolaisia. Tiedän kokemuksesta, että juhlijat eivät tule meille syömään, mutta osa vieraista tulee kaukaa, enkä kuitenkaan tarjoa ruokaa, joten kahvipöydässä pitää olla tuhdimmin evästä. Näin ajattelen. Ja tällä kertaa ajattelen myös niin, että se mikä ei huomenna mene, menee maanantaiksi työpaikan kahvipöytään eikä meikäläisen vararavinnoksi.

Sain anopilta jouluna Pop Cake Makerin. Se kuuluu sarjaan "hirveän tarpeelliset ja monikäyttöiset kodinkoneet", sinne riisinkeittimen, munankeittimen, vohveliraudan, popcornikoneen ja donitsikoneen viereen.

Viimeksi tein kakkutikkareita Kinuskikissan ohjeen mukaan sekoittamalla keksimuruista, valkosuklaasta ja sulatetuista Omar-karkeista taikinan, josta pyöriteltiin palleroita ja jähmetettiin ne jääkaapissa. Tuon Pop Cake Makerin kanssa pitää käyttää paistettavaa taikinaa, joten sovelsin vaalean muffinssitaikinan. Taikina sitten vaan pakastepussiin, reikä kulmaan ja pursottamaan koneen koloihin paistumaan.

Pallerot kypsyivät yllättävän tasaisesti.

Ja niitä tuli paljon!

Koneen mukana oli 24 tikkua sekä kuivatusteline 12 tikkarille. Kuorruttamiseen ja koristeluun sai kulumaan kauheasti aikaa, koska minulla oli koko ajan kaksi apulaista. Sinisiä Candy Meltsejä oli vain jämät pussin pohjalla, joten loput kuorrutin maitosuklaalla.

Siinä näperrellessä tuli mieleen, että näistähän saisi vaikka minkälaisia fantasiahahmoja. Leppäkerttuja, nalleja, pellejä, hymynaamoja, ukkeleita ja akkeleita. Marsipaanista voisi askarrella hiuksia ja hattuja.

Huomiselle jäi kakun kuorrutus. Tein tavallisen sokerikakkupohjan, ja täytteeksi laitoin valkosuklaamoussea ja mustikoita. Lapsi toivoo Nalle Puh -kakkua, ja hän lupasi neuvoa, miten sellainen tehdään.