perjantai 3. tammikuuta 2014

Huvilaelämää

Nyt lupaamani postaus asunnostamme. Asumme vanhassa talossa, ja vanhan talon myötä alkoi laajamittainen innostus menneiden vuosikymmenten sisustustyyleihin. Vanhat upeat talot ovat kiehtoneet enemmän tai vähemmän aina, mutta kun viitisen vuotta sitten todella aloimme etsiä mieleistämme asumusta, kävimme montaa uuttakin kohdetta katsomassa. Uusissa taloissa oli aina jotain vikaa - ruma ulkoa tai sisältä, liikaa sinistä, hassut huonejärjestykset (esim. keittiö yläkerrassa) tai miljöö, eli sijainti aneemisella uudella omakotitaloalueella, jossa puiden virkaa hoitavat vastikään istutetut risut ja identtiset pakettitalot nököttävät viivasuorissa riveissä aivan liian pienillä tonteillaan.

Alunperinhän me etsimme omakotitaloa. Kun sopivaa ei löytynyt, jostain syystä silmiin osui eräs paritalokin. Se sitten herätti kiinnostuksemme, ja lähdimme näyttöön. Ihastuin sen verran, ettei sen jälkeen mikään talo tuntunut enää miltään, ja puolen vuoden hintaneuvottelujen jälkeen pääsimme kauppoihin.

Talo on entisen Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Stömmerin käsialaa, Birger Federleyn piirrustuksiin pohjautuen. Taloa kutsutaan Strömmerin huvilaksi ja Puistopariksi. Rakennus on valmistunut vuonna 1938 ja siinä on kaksi 190 neliön kokoista asuntoa, jotka ovat toistensa peilikuvia. Näitä paritaloja on yhteensä kolme, ja Kyrön tehdas rakennutti ne työntekijöidensä asunnoiksi. Ainakin 60-luvulle asti asukkaat olivat ruotsinkielisiä eikä tavallisella rahvaalla ollut alueelle juurikaan asiaa. Tehtaan siivoojat ja puutarhurit hoitivat asuntoja, ja autonkuljettajat kuskasivat rouvia ostoksille ja lapsia ruotsinkieliseen kouluun Tampereelle.


Talon historiasta olisi mielenkiintoista tietää vielä paljon enemmänkin. Naapurit ovat olleet aktiivisempia tiedonetsijöitä, mutta tiedot ovat kiven alla. Esimerkiksi asujaluetteloita ei ole. Yritimme etsiä sisäkuvia talostamme kylän paikallisarkistosta, mutta kehnolla menestyksellä. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää, millaista täällä on ollut 60-luvulla tai sitä ennen. Asuntoon on varmasti tehty lukuisia pintaremontteja, mutta luultavasti vain yksi seinänpurkua vaatinut muutos, eli palvelijanhuone on muutettu keittiön jatkeeksi, ruokailutilaksi.

Kuva on lokakuulta, nyttemmin ei ole yhtään lunta.
Vaikka neliöitä on paljon, huoneita on vain viisi. Alakerran eteinen ja yläkerran aula haukkaavat isot tilat. Kodinhoitohuonetta ei ole lainkaan, ei myöskään nykytaloille tyypillistä "kuraeteistä", mikä olisi kieltämättä kätevä lapsiperheessä. Huoneet ovat korkeita ja isoja, joten ihailemani 50-luvun sirot huonekalut eivät sovi kovinkaan hyvin. Olemmekin tehneet kompromissiratkaisuja sisustuksessa. Mukavuus ja puhtaanapidon helppous menevät tyylikkyyden edelle.

Yläkerran iso parveke on kolmen kesän jälkeen edelleen vailla kalusteita. Olen käyttänyt sitä lähinnä pyykkien kuivattamiseen ja petivaatteiden tuulettamiseen. Kellarissa sijaitsevat pesutilat ja sauna. Pukuhuone on talon rumin huone ja edelleen sisustamatta. Onneksi meillä käy harvoin saunavieraita! Ullakko on edelleen lähes tyhjillään, koska säilytystilaa on runsaasti myös seiniin sisäänrakennetuissa komeroissa. Tämä on varsinainen hamsterin unelma!

Talo lämpiää maalämmöllä, mutta on tietysti talvella melkoinen energiasyöppö. Olohuoneessa on korkea pönttöuuni, jolla sitten lämmitetään toisinaan oikein trooppiset lukemat. Ikkunat ovat alkuperäiset. Kovilla pakkasilla lattiat tuntuvat viileiltä, mutta mistään ei varsinaisesti vedä. Kesähelteillä taas on mukavaa, että sisätilat pysyvät viileinä pitkään.

Vanhassa talossa on ihana tunnelma. Juhlapyhinä ja kesällä vanha talo pääsee oikeuksiinsa! Vanhat koivut reunustavat tonttia ja puutarhassa on muutama omenapuu. Autotallin takana virtaa Pappilanjoki, jossa on laituri ja venepaikka. Kiva optio sekin, vaikka tuskinpa meistä veneilijöitä tulee. Olen ollut erittäin tyytyväinen kotiimme koko täällä asumisen ajan. Isompi lapsistakin toteaa usein: "Vanhassa talossa on hyvä asua! Eihän muuteta täältä ikinä pois?"


3 kommenttia:

  1. Mullakin on jonkinlainen pakettitaloallergia. Niin persoonattomia laatikoita. Vanhassa on todellakin oma tunnelmansa! Muakin kiinnostaa paljon meidän talon historia. Hieman siitä ollaan kuultu naapureilta ja se on aika värikäs. Myös eräs lukijani kävi kertomassa kommenttiboksiin tietoa talon arkkitehtuurista. Vielä kun jostain saisi kaivettua pohjapiirroksen tarvikeluetteloineen (monta naulaa tarvitaan jne.). Tää oli kiva postaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Meillä on jonkinverran talodokumentteja, mutta kiinnostaisi tosi paljon tietää, millaista täällä oli sisällä aikoinaan, vaikka just 60-luvulla. Puutarhasta on kasviluettelo, eli jos joskus puutarhanhoito alkais kiinnostaa, vois pistää pihan vanhaan uskoon... :)

      Poista
    2. Tuota kasviluetteloa sä voisitkin joskus näyttää mulle. Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä oli sen ajan tyypillisiä kasveja. :) Meillä on tosi tyypillinen rintsikkapiha. Omenapuita, marjapensaita, syreenejä, malvaa, päivänliljaa, ukonhattua, pioneja, akileijaa, kultapalloa jne. On kiva, kun alkuperäiset perennat on säilynyt. Joten jos joskus peukalo alkaa vihertää, niin kysy meiltä taimia. :)

      Poista