Lomakuulumisia

Vuoden viimeisillä hetkillä voisi tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta, jotta pääsisi aloittamaan uuden vuoden ikään kuin puhtaalta pöydältä. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon hyvää, mutta on sanottava, että parempiakin vuosia on eletty. Niinpä kerronkin nyt vain liian lyhyestä lomastani.

Joulu ja jouluruoka. Kuvassa on vain kylmät ruuat, koska lämpimät eivät mahdu pöytään ja ne noudetaan keittiöstä. Joulun vietimme perinteisesti meillä lähisuvun kanssa.

Lasten jouluilo. Kuvassa kuopus rakentelee paketeistaan tornia. Hänellä ei ollut mitään kiirettä avata paketteja, koska niistä sai niin hyviä rakennelmia.

Joulupäivänä kuopus luopui tuteistaan. Hän vei ne reippaasti naapurin lintulaudalle, josta linnut voisivat poimia ne poikasilleen. Nukkumaanmenot ovat siitä pitäen olleet tunnin huutokonsertteja. Isompi kiljuu: "Mää oon nyt niin väsynyt, etten yhtään jaksa kuunnella tota sun huutoas!" (Mistä tämä ilmaus mahtaakaan olla kopioitu?)

Ikuisten laihduttajien seminaari. Paras ystäväni uhrasi kolme (matkoineen lähes neljä) päivää lomastaan meillä hengailuun. Mitään ihmeellistä ei tehty, lähinnä vaan oleiltiin. Se olikin kyllä ihan parasta! Vaikean syksyn jälkeen teki hyvää välillä nauraa ne kyyneleet silmiin.

Seminaarieväinä oli suklaata, sipsejä, karkkia ja juustoja. Kyytipoikana punkkua.

Lounaaksi lämpimiä, voissa paistettua neljän juuston (blue stilton, mozzarella, cheddar ja edam)  voileipiä ja joulukahvia.

Päivälliseksi paahtopaistia, kerma-pippurikastiketta ja lankkuperunoita.

Lisää suklaata, karkkia ja sipsiä.

Kinkunjämistä paistettua pitsaa, kolminkertaisella juustolla.

Hyasintit aukesivat, mutta eivät olleet väriltään aivan luvantunlaisia punaisia. Enkä ikinä ehtinyt hakea sitä sammalta koristeeksi...

Vuoden viimeinen kävelylenkki kylänraitilla, esikoinen näki jokusen raketin. Nukkumaan mennessään hän kyllä totesi, että oli huono uusi vuosi, kun ei näkynyt paljoakaan pamauksia.

Nyt, kun lomaa on jäljellä enää yksi päivä, alkaa olla sen verran palautunut, että jaksoin tänään ajatella vitriinien uudelleenjärjestelyä. Toteutukseen asti tarvittaisiin vielä toinenkin viikko lomaa. Nukkuminen on tehnyt hyvää, mutta edelleen väsyttää. Vähän kauhulla odotan töiden alkua, koska töitä on enemmän kuin koskaan. Onneksi kuitenkin edessä on kevät ja toivottavasti valo löytää tiensä tähänkin risukasaan.