Loimaan Rompepäivät 2015

Yksi parhaista romutoritapahtumista on Loimaan Rompepäivät. Viime vuonna jo hehkutin, miten kivaa siellä on ja miten hyviä löytöjä sieltä tekee. Heräsimme lauantaiaamuna viideltä ja olimme perilläkin jo seitsemän jälkeen. Myyjät vasta kokosivat myyntitiskejään, kun aikainen lintu lähti nappaamaan aarteita. Odotukset olivat korkealla.

Aamuaurinko paistoi lupaavasti.

Rompepäivät on suuri ja merkittävä tapahtuma Loimaalla. Kävijöitä on vuosittain tuhansia ja myyjiä satoja. Tavaraa on aivan laidasta laitaan, koneiden ja autojen osista huonekaluihin, astioihin ja keräilyesineisiin. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavasta myyntipisteestä löytyy.

Lasia ja posliinia.

Huonekaluja ja laukkuja.

Lisää posliinia ja lasia ja sälää.

Tarpeellista tavaraa.

Ihastuttava vanha karusellipeltilelu. 

Purkka-automaatti sopisi eteisaulaan.

Jouluksi oma auto!

Halpoja huonekaluja.

Kassillisen tavaraa olin ostanut jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Ihmisiä ei ollut vielä tungokseksi asti ja sai rauhassa tingata myyjien kanssa. Osa tapahtuman hauskuutta on siinä, että Loimaa sattuu olemaan kotipaikkakuntani, ja Rompepäivillä näen aina paljon vanhoja tuttuja, naapureita ja kylänmiehiä. On myös hauskaa kuulla kotipaikan murretta ja jutella myyjien kanssa. Tinkaaminen kuuluu kaupantekoon. Tinkasin jopa kolmen euron emalikulhosta euron. 

Mitä sitten tarttui mukaan? Vaikka mitä! Kaikki ei mahtunut edes yhteen kuvaan.

Rompelöytöjä!

Erityisen iloinen olen "The lakupurkista", koska olen metsästänyt sitä monta vuotta järkevään hintaan. Ei se nytkään ilmainen ollut, mutta hinta oli kohtuullinen. Eikä se ole loistokkaassa kunnossakaan, mutta on se suunnilleen sata vuotta vanhakin.

Nyt on!

Emaleita löysin niin edullisesti, että en voinut jättää ostamattakaan, vaikka en niitä erityisesti etsinyt. Vanhoja kukkaruukkuja löysin kaksi, Arabian ruskean ja Kupittaan vihreän. Sointu-kermakkoa en olisi ehkä ostanut, ellen olisi sattumalta alkanut jutella sympaattisen vanhan sedän kanssa. Kaupat syntyivät ja setä sanoi: "Tämä oli päivän ensimmäinen kauppa, tämä tietää onnea." Ja tiesi se, ainakin minulle hyviä löytöjä!

Carmen.

Lakupurkin ohella toinen isompi hankinta oli Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema punainen Carmen-kulho. Se on aivan kuin uusi, tarrakin yhä paikallaan. Kuva vaan ei tee sille oikeutta.

Tuskin uv-suojatut...

Aurinkolasit löysin erään vanhan pariskunnan myyntipöydästä. Mietin pitkään, ottaisinko ne. Myyjä suostutteli sovittamaan ja kertoi niiden olevan tätinsä jäämistöstä. Kyseinen täti oli toiminut 50-luvulla opettajana. No, se nyt sattui olemaan hauska yhteensattuma, että 65 vuotta myöhemmin saman ammattikunnan edustaja käyttää samoja aurinkolaseja.

Tampellaa tuulessa.

Tampellan suurikuvioiset kukkakankaat ovat heikkouteni. Tämän kuosin nimeä en tiedä, mutta ovat aivan ihanat ja hyväkuntoiset verhot. Samalta myyjältä ostin keltakuvioisen vanhan paidan.

Miekkonenkin teki löytöjä.

Sakari Kuosmasen perse ja muita herkkuja.

Jokin aika sitten huutokaupasta huudettu levysoitin on kovassa käytössä, ja tässä lisää kuunneltavaa. (Viimeksi Miekkoinen osti kirpparilta kaksi levyä Kake Randelinia.) Menevät musiikkituokiot on taattu!

Loimaa-viikonloppu huipentui tänään Forssan Harrasteajoneuvo Pick-Nickiin. Sielläkin on romutori, mutta en uskonut löytäväni sieltä enää juuri mitään. Paljon olikin samoja myyjiä kuin Loimaalla, mutta jotain sentään löytyi Forssastakin.

Pilvenmäen tuliaiset.

Valkoinen kello vaatii koneiston uusimisen, mutta se on juuri sellainen, jonka haluan keittiöön. Vanha englantilainen tarjotin puolestaan oli niin kaunis, että se piti napata mukaan. Ja tukkakukkia nyt ei koskaan ole liikaa...

Oli ihan huippu viikonloppu! Tavara tekee onnelliseksi, MOT.