perjantai 13. joulukuuta 2013

Kirje Orvokille

Alkuviikosta luin eräästä mainiosta blogista tekstin, jossa pohdittiin joulun sanastoa ja kuvastoa siltä kannalta, mitä sitä uskaltaa sanoa leimautumatta pervoksi. Tämä jäi takaraivoon, enkä ole koko viikolla päässyt yli siitä mielikuvasta, miten joulupukki tyhjentää painavia säkkejään jokaisen suomalaisperheen olohuoneeseen.

Niinpä nyt onkin mielessä kysymys jos toinenkin. Tässä on oiva tilaisuus vaivata ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluuta. Vastausta lienee turha odottaa.

Rakas Orvokki. Haluan tiedustella, olenko normaali, jos mieleni tekee esittää pari kiperää kysymystä jouluun liittyen. Miten on pipari- ja torttuperinteen kanssa? Onko piparia leivottu, nakerrettu tai nuolaistu? Onko torttu niin kuiva, että kaipaa kostuketta? Riittääkö kylmien alkupalojen pöydästä silliä kullekin?

Mikä on suhteesi kulkusiin? Oletko kovien vai pehmeiden pakettien ystävä? Pehmeän paketin saajalla saattaa ilo loppua ennen kuin ehtii alkaakaan. Kelistä riippu, mahtaako joulustasi tulla valkoinen, lämmin vai kenties liukas.

Entäs sitten tontut? Nuo punanenäiset, pitkäpartaiset ja melkoisen arveluttavat olennot, jotka työkseen rikkovat yksityisyydensuojaa kurkistellen ja tirkistellen ihmisen koteihin. Useinpa nämä pikkuveitikat kuvataan kassit selässä ja kepakot tanassa.

Uskotko, että Lucia-neidolla on suomalaisessa kansanperinteessä vastine, Kuuterneito? Kuuterneito tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Kullitar. Tämä naispuoleinen henkiolento parantaa kaulakyhmyjä ja kasvaimia sekä auttaa kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar nimi tulee sanasta kulli, joka tarkoittaa jotakin ruumiin pullistumaa.

Ystävällisin terveisin, 

Kukkiva syyspervo ruukussa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti