Olen käynyt kauneimmissa joululauluissa vuosikaudet, vaikka muutoin harvoin astun Herran huoneeseen. Ennen omia lapsia joululauluihin suhtauduin eri tavalla, ne olivat vain lauluja, jotka toivat muistoja mieleen lapsuudestani. Äiti lauloi c-kasetin säestämänä kyynel silmässä Arkihuolesi kaikki heitä ja Varpunen jouluaamuna. Olihan se nyt noloa, etenkin jos äiti vetisteli julkisella paikalla. Joulun lisäksi äiti itki jokaikisessä tilaisuudessa: koulun joulu- ja kevätjuhlissa, musiikkiopiston matineoissa, häissä, hautajaisissa, ristiäisissä, valmistujaisissa ja jopa syntymäpäivillä. Aivan kamalaa.
Ja miten kävi? Joululaulut ovat aina olleet osa jouluperinnettäni, mutta nykyisin monien niiden sanoitukset osuvat suoraan kyynelkanavaan. Ensimmäisenä ajattelen aina joulua 2011, jolloin tulimme jouluaattona Taysista pienen nyytin kanssa. Sitten ajattelen sitä kaikkea onnea ja materiaalista hyvää, joka minulle on annettu. Ajattelen niitä satoja ja tuhansia lapsiparkoja, joilla ei ole joulua, koska vanhemmat ryyppäävät, hakkaavat tai hylkäävät. Toivon ja teen kaikkeni, että pystyn antamaan läheisilleni onnellisen joulun.
Kauneimmat tänään laulamamme joululaulut olivat Ilouutinen, Tulkoon joulu ja Maa on niin kaunis. Ilouutisessa on niin kaunis sävelkulku! Ensimmäisen säkeistön sanat ovat kuin suoraan kuopuksen syntymästä: "Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten. Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen." Siltähän se lapsen syntymä tuntuu.
Tulkoon joulussa hiljennytään joulunviettoon. "Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt syksyn lohduttomuus. Muistojen virta, lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus." Se tuo muistoja mieleen ja antaa toivoa paremmasta. Maa on niin kaunis vetoaa melankolisuudellaan. Siinä on myös se realistinen sanoma, että "kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan". Kukaan ei ole täällä ikuisesti, joten pitää yrittää ottaa kaikki irti jokaisesta (hyvästä) hetkestä.
Näistä ajatuksista siirryn vähän kevyempiin. Meille muutti tänään pupunen. Tässä se pomppii keittiöön hakemaan naposteluporkkanaa.
Sunnuntailaiskuus oli sen verran voimakasta, että syötin lapsille pahan päivän varalle pakastamaani kotiruokaa ja keitin itselleni riisipuuroa ja luumusoppaa. Toki tätä herkkua olisivat saaneet muutkin syödä, mutta kun ei kenellekään kelpaa.
Koska Miekkosella oli harrastepäivä ja minulla muuten vaan tylsää, pakkasin mukelot autoon ja lähdimme ajelulle. Kävimme mm. lähikirppiksellä ja kahviossa välipalalla. Kirppikseltä löytyi Tampellan valmistamia, joulunvihreitä kankaisia lautasliinoja 12kpl nippu kahdella eurolla. Kankaisia lautasliinoja minulla ei vielä ollutkaan!
Tulevalla viikolla alkaa joululoma. Kesäloman jälkeen se on ihan parasta parhautta! Hyvää viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti