Joulu tulee - olenko valmis?

Joulu on täällä nopeammin kuin uskallan odottaakaan. Tänä vuonna työt jatkuvat tiistaihin, joten jouluvalmisteluihin ei jää kovin paljoa aikaa. Alunperin ajatus oli tehdä vähän kerrallaan, mutta enpä ole tehnyt. Tuntuu siltä, että kaikki valmistelut ovat edelleen aivan kesken. Ensin oli kuopuksen synttärijuhlat, sitten alkoi töissä mahdoton kiire. Tekemättömien töiden stressin kruunasi huonosti nukutut yöt ja lopulta influenssarokote, josta sain raivostuttavan äänenmenetysköhän.

Neljävuotisjuhlien eväspöytä.

Kuopuksen synttäriviikonloppu oli kyllä erinomainen irtautuminen arjesta, sillä sen kruunasi ystäväni, joka saapui meille moneksi päiväksi. Perusarjessa sitä vaan tarpoo ja sosiaalinen elämä rajoittuu työssäkäyntiin. Kovin vähän on tullut nähtyä kavereita syksyn aikana. Pahoittelut siitä, mutta joululomaa on 2,5 viikkoa ja toivon näkeväni paljon tärkeitä ihmisiä sinä aikana!

Jouluuni kuuluu monenlaisia perinteitä, joista pidän kynsin hampain kiinni. Siitä sitten aiheutuu toki stressiä, mutta jälkeenpäin olen tyytyväinen, että tuli tehtyä. Yksi stressinaiheuttaja oli joulukorttikuvien ottaminen, mutta lopulta päädyimme tuttuun kaavaan: lapset ja harrasteauto. Joulukorttirahat voisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai kortit voisi korvata some-viestillä, mutta perinteiset kortit merkitsevät minulle paljon. Selaan meille tulleet kortit monta kertaa joulun aikana.

Tänä vuonna lapset ovat ensimmäistä vuottaan päiväkodissa, joten jonkinlaiset joulumuistamiset päiväkodintädeille tulivat ajankohtaisiksi. Viime vuonna lapset olivat perhepäivähoitajalla, ostin hänelle joululahjaksi lahjakortin jalkahoitoon. Päiväkodissa lapset ovat eri ryhmissä ja tätejä on yhteensä kahdeksan, joten 400 euroa lahjoihin ei kuulostanut realistiselta. Ikuisuuskeskustelua on se, pitääkö mitään lahjaa edes antaa, mutta minusta kyseessä ei ole lahjonta vaan kiitos. Päiväkodin henkilökunta tekee upeaa työtä ja lapset todella viihtyvät siellä, joten kiitos on paikallaan. Mitä siis antaa? Päädyin ostamaan oman kylän putiikista enkelifiguureita ja suklaata, jotka sitten pakkasimme sellofaaniin jokaiselle tädille omaksi henkilökohtaiseksi muistamiseksi. Lisäksi lapset askartelivat joulukortit.

Ylärivissä 5-vuotiaan, alarivissä 3-vuotiaan kortit.

Käsialanäytteitä.

Olen kovin ylpeä 3-vuotiaasta, joka kirjoittaa itse.

Tänäkin vuonna joulua vietämme kotona. Minusta on ihanaa olla kotona kaikkien rakkaiden kanssa. Ei tarvitse ajaa mihinkään, ei tarvitse pakata eikä purkaa. Saan nukkua omassa mukavassa sängyssäni ja lapsetkin nukkuvat kotona parhaiten. Kääntöpuolena on se, että olen vastuussa jouluvalmisteluista. Koti pitää siivota, järjestellä ja koristella, jouluruuat on mietittävä ja hankittava, lapsuudesta mukana kulkeneet perinteet pitää saada muokattua omaan jouluun.

Tänään siivosin yläkerran. Pelkästään lastenhuoneen järjestely, pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja lakanoiden vaihto kesti puolitoista tuntia. Meillä joulusiivoukseen ei kuulu kaappien siivoaminen, siihen toivottavasti on aikaa lomalla. En myöskään pese ikkunoita enkä vaihda verhoja, vaikka toivoisin siihenkin olevan aikaa. Neliöitä vaan on liikaa, jotta siivoaminen olisi helppo ja nopea homma. Kotona siivottiin harvoin, mutta jouluksi puunattiin kaikki. Minä yritän panostaa viikkosiivouksiin (edes joka toinen viikko), jotta kerralla ei tarvitsisi koko asuntoa kääntää ylösalaisin.

Poikien huone järjestyksessä.

Panostan myös jouluruokiin, koska tietyt jouluruuat on oltava. Tarkka joulumenu on vielä suunnittelematta, mutta perinteinen se tulee jälleen olemaan. Joululahjat alkavat olla hankittuna. Tänä vuonna lahjojen hankkiminen meni tavanomaista myöhempään, mutta hyvän suunnittelun ansioista se onnistui nopeammin ja helpommin kuin koskaan. Kolmen tunnin tehoisku Tampereelle, ja se oli siinä. Vielä muutama lahja on hankkimatta, mutta niistäkin on jo selvä visio.

Joulutunnelmaa haettiin tänään kuuntelemalla joulumusiikkia ja syömällä riisipuuroa sekä luumusoppaa. Tein myös joulun toisen piparitaikinan jääkaappiin odottamaan huomista. No, olenko valmis? En, mutta onneksi jouluun on vielä 5 päivää!

Ihmiskoe

Tämä teksti ei liity millään tavalla sisustamiseen, keräilyyn eikä leivontaan. Tämä liittyy liikuntaan.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset vapaaehtoisesti harrastavat liikuntaa. Se on vaivalloista, hikistä ja haisevaa, siinä tulee kipeäksi ja nälkäiseksi. Systemaattista, pitkäaikaista ja tavoitteellista liikuntaharrastusta minulla ei ole koskaan ollut. Toisinaan olen aloittanut käydä uimassa, mutta se on lopahtanut ensimmäiseen flunssaan. Joskus olen lenkkeillyt, mutta into on vaan hiipunut. Pyöräilyinnostus on kestänyt pari viidentoista kilometrin lenkkiä. Kerran elämässäni jopa liityin kuntosalin jäseneksi, mutta se loppui raskauteen.

Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt metsästää liikunnan iloa, koska ilmeisesti liikunta tosiaan tuottaa joillekin ihmisille iloa. Ajauduin vuosi sitten syksyllä kaverini "pakottamana" kansalaisopiston patterijumppaan, koska se oli ainoa jumppa, jossa oli enää tilaa. Alku oli yhtä tuskaa. Patterijumpassa tehtiin tehokkaita lihaskuntoliikkeiden sarjoja, esim. kolmea eri liikettä minuutti kutakin ja kolme kierrosta. Tutuiksi tulivat punnerrukset, lankku, askelkyykky, peruskyykky, sumokyykky, jännehyppy ja vatsarutistukset. Seuraavana päivänä huomasi tehneensä.

Joulun aikaan tutustuin kahvakuulaan ja keväällä aloitin käydä kerran tai kahdesti viikossa uimassa. Jatkoin patterijumpassa. Kesällä yritin aloittaa juoksuharrastusta, mutta polvi petti. Kävin kuitenkin kerran viikossa puistokahvakuulassa. Syksyn tullen olen jatkanut torstaisin patterijumpassa ja aloittanut lauantaiaamuisin lihaskuntojumpassa ja käyn keskiviikkoisin uimassa.

Mikä sitten mättää? Into puuttuu. Joka ikinen lähtö on pieni taistelu itseni kanssa. Sohva kutsuu, löhöily olisi paljon mukavampaa. On pimeää ja synkkää, eikä huvita. "Ai, sä olet innostunut liikunnasta!" totesi äitini. No, en ole! Mutta tuntuu siltä, että pitäisi. Keski-ikäistyessä lihasmassa alkaa kuihtua ja läski vie voiton. Lihaskuntoliikuntaa pitäisi harrastaa, suositusten mukaan 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi työni on fyysisesti kevyttä ja istun auton ratissa reippaat kymmenen tuntia viikossa.

Ehkä treeni kolme kertaa viikossa ei riitä, joten päätin tehdä ihmiskokeen. Otin ohjelmaan vielä neljännen treenin, kahvakuulatunnin maanantai-iltaan. Kahvakuula oli mukavaa vaihtelua, ja kuuden kilon kuula tuntui kevyeltä. Jopa lankku sujui vaivatta. Tiistaina jaloissa tuntui kyykkääminen. Keskiviikkona oli korkea kynnys suunnata altaaseen, mutta sinne vaan menin. Kunpa voisi aloittaa 500 metrin kohdalta! Silloin on jo lämmin ja uinti sujuu. Illalla nukahdin kuin tukki ja heräsin aamulla kellon soittoon hyvin väsyneenä. Torstaina patterissa kyykyt tuntuivat pahoilta, eikä oikein mikään muukaan sarja mennyt helposti. Lauantaiaamuna taas tuntui liiankin helpolta, paitsi ne kyykyt.

Ei se liikunnan ilo silti vielä ole minua saavuttanut, mutta sisu ei anna periksi lopettaakaan. Treenin jälkeen on aina kauhea nälkä ja syön liikaa. Tulokset eivät ikinä näy, koska en osaa hillitä syömisiäni enkä halua elää nälässä. Se on toki myönnettävä, että en kärsi niska- ja hartiakivuista tai päänsärystä juuri koskaan. Pirteyttä syö liian lyhyet yöunet ja lasten aiheuttamat yöherätykset. Ehkäpä vika onkin asenteessa. Tuskailin työkaverilleni tekemättömiä töitäni, ja hän sanoi: "Tee nyt vielä tunti töitä, ja menet sitten sinne kahvakuulaan palkinnoksi itsellesi". Palkinnoksi? Niinpä. Maanantaina taidan palkita itseni valitsemalla isomman kahvakuulan.

Lauantaipäivä kouluhuutokaupassa

Harrastimme tänään arjen eskapismia viettämällä päivää kouluhuutokaupassa. Ihan kauhean kaukana todellisuudesta ei siis kuitenkaan käyty, kun aihepiiri oli taas tämä... Tällä kertaa huutokauppa oli Nakkilassa, Kukonharjan lakkautetulla alakoululla.

Myynnissä oli runsaasti koulutavaraa. Erityisesti itseäni kiinnosti opetustaulut, mutta ne myytiinkin jo ennen varsinaisen huutokaupan alkua "nopeat syövät hitaat" -periaatteella ja huokealla kappalehinnalla. Onnistuimme Miekkosen kanssa nappaamaan muutaman, mutta esim. himoitsemani Masalinin kasvitaulut olivat tietenkin jo menneet. Seuraavat neljä saimme.

Lepakot ja myyrät

Rodut

Kastemato

Maaliikennemerkit

Hauska yksityiskohta liikennemerkkitaulusta

Miekkonen innostui huutamaan isännän olohuoneen seinälle ja minä päätin napata Suomen historiallisen kartan. Molempia joutui vähän huutamaankin, ja se oli niin hauskaa!

Kekkonen

Suomen historiallinen kartta

Kartta pääsi heti seinälle ja vanha taulu heivattiin yläkertaan.

Kappalehintaan myytiin myös kirjoja. Kaikki kirjat ikään ja kuntoon katsomatta maksoivat euron kappale. Myös muut tarvikkeet kirjakaapeissa maksoivat euron. Löysin satuja ja pahvityömalleja.

Vanhat kirjat ovat ihania artefakteja!

Jotain viehättävää on näissäkin!

Laatikollinen kukka-aiheisia leimasimia maksoi 7 euroa. Oikeastaan huusin tämän puhtaasti kauniin laatikon ansiosta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että leimasimetkin ovat todella ihastuttavia. Joutunen nyt siis askartelupaskarteluhommiin lapsosten kanssa.

Kauniita leimasimia kauniissa rasiassa

Huutokauppa eteni verkkaisesti ja tavaraa oli todella paljon, joten lähdimme kesken pois. Kotimatkalla poikkesimme Kokemäen Tuohitorilla, josta löytyi punainen sifoni. Kävimme syömässä Kauvatsan persoonallisella Gulf-huoltoasemalla. Aina kun vain voi, pitää yrittää suosia muuta kuin jättimäisiä aakkosasemia. Kotona alkoihin heti mallaaminen ja suunnittelu, minne uudet aarteet sijoitettaisiin.

Heippa!

Kotipuuhia ja vähän kirppistelyä

Viimeiset lomapäivät ovat kuluneet sadonkorjuupuuhissa. Mansikoita säilöin pakastimeen ylivoimaisesti eniten, 45 kiloa. Puolet tuosta määrästä kävin poimimassa itse. Herukoita meillä on vain neljä pensasta, mutta niistä tuli tänä vuonna ennätyssato, melkein neljä ämpärillistä marjoja. Keitin suurimman osan mehuksi, vähän laitoin punaherukkaa kokonaisena pakastimeen.

Pulleita herukoita oli paljon!

Vadelmiakin on tullut melko runsaasti, vaikka niissä onkin paljon matoisia ja muuten huonoja marjoja joukossa. Vielä on myös paljon raakileita, joten satokausi jatkuu.

Taitavia piiloutujia nämä vadelmat!

Mustikoita en kerää itse, mutta sukulaiset ovat onneksi innokkaita marjastajia. Oli aika, jolloin en käyttänyt mustikoita muuhun kuin leivontaan, mutta nykyisin syön niitä runsaasti pakastimesta sellaisenaan. Mustikat ovat myös viisivuotiaan lemppareita.

Metsän sinistä kultaa!

Tänään innostuin leipomaan mustikkapiirakkaa jälkiruuaksi.

Hyvää oli!

Loimaalla käydessämme kävin myös sienestämässä lapsuudenkodin maisemissa. Vanhalla tutulla koivukujalla ja sen läheisyydessä kantarelleja oli valtavasti. En ole syönyt kantarelleja vuosiin, ja halusin antaa niille uuden mahdollisuuden. Valitettavasti en vaan tykännyt yhtään. Valmistin ne ohjeen mukaan haihduttamalla ensin nesteet pannulla ja sitten lisäsin voita ja sipulia. Lopputulos oli kamala yhtä kaikki. Ehkä sienten makua ei huomaisi niin paljoa, jos ne lisäisi vaikka pitsaan ja paljon vahvaa juustoa päälle, mutta miksi sitten laittaa koko sieniä.

Moni kakku päältä kaunis...

Mansikoista syntyi myös jokunen leivonnainen, kuten tämä mansikka-kinuskikakku äitini syntymäpäiville. Näyttävä kuviointi saatiin aikaan kaatamalla täytteitä vuokaan vuorotellen. Täytteet olivat aika löysiä ja kakkuun tulikin todella paljon liivatetta. Maku ja koostumus olivat onnistuneita.

Ohjeen löydät Kinuskikissalta.

Monena päivänä on myös käyty kirppiksillä, mutta mitään erityisempää ei ole löytynyt. Innostuttiinpa ajelemaan Kokemäen Tuohitorillekin kuluneella viikolla. Tuohitorilla on runsaasti vanhaa Arabiaa, Finelin emalia ja kotimaista lasia, mutta tällä kertaa ei ollut kokoelmista puuttuvia esineitä. Miekkonen sieltä teki enemmän löytöjä. Minä löysin vain yhden pienen Arabian sokerikon ja toistakymmentä Looney Tunes -avaimenperää.

Jälleen musiikki raikaa!

Lähiseudun kirpparit on koluttu tänä kesänä moneen kertaan, mutta aina jotain pientä löytyy. Ikaalisista ostin Arabian kukkaruukun (samanlaisen löysin aiemmin kesällä kotikylän pikkukirppikseltä) ja vähän siipeensä saaneen desin mittakannun.

Kukkapurkki ja söpöinen mittakannu.

Ostin myös uudenveroisen Metal Mania Aliaksen kahdella eurolla. Siinä on hieno ulkoasu ja musta tiimalasi! Sanat kyllä ovat aika haastavia selitettäviä, kun pitäisi ilmeisesti ymmärtää jotain heviskenestä. Mitenköhän sitä selittäisi esim. "Brother Firetriben" "Pecu Cinnarin" tai "Jörg Michaelin"? Jos ei kotona, niin ehkä töissä joku suostuu tätä pelaamaan.

Huippuhieno Alias.

Viikonloppu vielä ja sitten maanantaina töihin. Toisaalta on ihan kiva palata arkirutiineihin hyvin levätyn kesän jälkeen. Työkavereitakin on mukava nähdä taas pitkästä aikaa!

Hyvää viikonloppua!

Loimaan Rompepäivät 2015

Yksi parhaista romutoritapahtumista on Loimaan Rompepäivät. Viime vuonna jo hehkutin, miten kivaa siellä on ja miten hyviä löytöjä sieltä tekee. Heräsimme lauantaiaamuna viideltä ja olimme perilläkin jo seitsemän jälkeen. Myyjät vasta kokosivat myyntitiskejään, kun aikainen lintu lähti nappaamaan aarteita. Odotukset olivat korkealla.

Aamuaurinko paistoi lupaavasti.

Rompepäivät on suuri ja merkittävä tapahtuma Loimaalla. Kävijöitä on vuosittain tuhansia ja myyjiä satoja. Tavaraa on aivan laidasta laitaan, koneiden ja autojen osista huonekaluihin, astioihin ja keräilyesineisiin. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavasta myyntipisteestä löytyy.

Lasia ja posliinia.

Huonekaluja ja laukkuja.

Lisää posliinia ja lasia ja sälää.

Tarpeellista tavaraa.

Ihastuttava vanha karusellipeltilelu. 

Purkka-automaatti sopisi eteisaulaan.

Jouluksi oma auto!

Halpoja huonekaluja.

Kassillisen tavaraa olin ostanut jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Ihmisiä ei ollut vielä tungokseksi asti ja sai rauhassa tingata myyjien kanssa. Osa tapahtuman hauskuutta on siinä, että Loimaa sattuu olemaan kotipaikkakuntani, ja Rompepäivillä näen aina paljon vanhoja tuttuja, naapureita ja kylänmiehiä. On myös hauskaa kuulla kotipaikan murretta ja jutella myyjien kanssa. Tinkaaminen kuuluu kaupantekoon. Tinkasin jopa kolmen euron emalikulhosta euron. 

Mitä sitten tarttui mukaan? Vaikka mitä! Kaikki ei mahtunut edes yhteen kuvaan.

Rompelöytöjä!

Erityisen iloinen olen "The lakupurkista", koska olen metsästänyt sitä monta vuotta järkevään hintaan. Ei se nytkään ilmainen ollut, mutta hinta oli kohtuullinen. Eikä se ole loistokkaassa kunnossakaan, mutta on se suunnilleen sata vuotta vanhakin.

Nyt on!

Emaleita löysin niin edullisesti, että en voinut jättää ostamattakaan, vaikka en niitä erityisesti etsinyt. Vanhoja kukkaruukkuja löysin kaksi, Arabian ruskean ja Kupittaan vihreän. Sointu-kermakkoa en olisi ehkä ostanut, ellen olisi sattumalta alkanut jutella sympaattisen vanhan sedän kanssa. Kaupat syntyivät ja setä sanoi: "Tämä oli päivän ensimmäinen kauppa, tämä tietää onnea." Ja tiesi se, ainakin minulle hyviä löytöjä!

Carmen.

Lakupurkin ohella toinen isompi hankinta oli Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema punainen Carmen-kulho. Se on aivan kuin uusi, tarrakin yhä paikallaan. Kuva vaan ei tee sille oikeutta.

Tuskin uv-suojatut...

Aurinkolasit löysin erään vanhan pariskunnan myyntipöydästä. Mietin pitkään, ottaisinko ne. Myyjä suostutteli sovittamaan ja kertoi niiden olevan tätinsä jäämistöstä. Kyseinen täti oli toiminut 50-luvulla opettajana. No, se nyt sattui olemaan hauska yhteensattuma, että 65 vuotta myöhemmin saman ammattikunnan edustaja käyttää samoja aurinkolaseja.

Tampellaa tuulessa.

Tampellan suurikuvioiset kukkakankaat ovat heikkouteni. Tämän kuosin nimeä en tiedä, mutta ovat aivan ihanat ja hyväkuntoiset verhot. Samalta myyjältä ostin keltakuvioisen vanhan paidan.

Miekkonenkin teki löytöjä.

Sakari Kuosmasen perse ja muita herkkuja.

Jokin aika sitten huutokaupasta huudettu levysoitin on kovassa käytössä, ja tässä lisää kuunneltavaa. (Viimeksi Miekkoinen osti kirpparilta kaksi levyä Kake Randelinia.) Menevät musiikkituokiot on taattu!

Loimaa-viikonloppu huipentui tänään Forssan Harrasteajoneuvo Pick-Nickiin. Sielläkin on romutori, mutta en uskonut löytäväni sieltä enää juuri mitään. Paljon olikin samoja myyjiä kuin Loimaalla, mutta jotain sentään löytyi Forssastakin.

Pilvenmäen tuliaiset.

Valkoinen kello vaatii koneiston uusimisen, mutta se on juuri sellainen, jonka haluan keittiöön. Vanha englantilainen tarjotin puolestaan oli niin kaunis, että se piti napata mukaan. Ja tukkakukkia nyt ei koskaan ole liikaa...

Oli ihan huippu viikonloppu! Tavara tekee onnelliseksi, MOT.

On niin kylmäkin

Heinäkuun viimeistä viedään, ja lämpöä on 15 astetta. Koko kesän olen odottanut lämpöä, jota ei nyt sitten tullut. Siitä tietää, että loma lähenee loppuaan, kun maitopurkin parasta ennen -päiväys osuu töiden alkamispäivään.

Ei tämä kesä missään nimessä huono ole ollut. Olisi se voinut olla paljon huonompikin, mutta kyllä aurinko vaan antaa energiaa ja tekee ihmisistä iloisempia. Ollenkaan en ihmettele niitä fiksuja, jotka ovat itsensä etelän aurinkoon hoitaneet. Viime lauantaina oli aurinkoa ja iloa meilläkin, kotikulmilla nimittäin järjestettiin festarit. Meillä järjestettiin aikuisten juhlat ja osallistuttiin festareillekin. Olihan se melkoinen tapahtuma, yötä myöten musiikki raikasi ja lopuksi vielä oli ilotulituskin.

Eilen kahvakuulatunnilla eräs vanhempi mieshenkilö aloitti keskustelun, kuinka silloin vestariyönä niin kauhea meteli tuli siitä ilotulituksesta, hän heräsi siihen puoli kolmelta. Sanoin, että se oli kyllä puoli kahdelta, olin paikalla. Papparainen vetäytyi kauemmaksi ja heilutteli sen jälkeen kuulaansa ihan hiljaa.

Paikallislehden kolumnistiakin harmitti tällainen metelintuottaminen keskellä kesäyötä. Olipa joku vielä pissinyt hänen pensasaitaansakin. Kamala on maailma ja pahemmaksi menee. Yhdellä on unelma ja toiset sen lyttäävät.

Nettikirppiksellä joku ystävällinen äiti-ihminen tarjosi autokyytiä pienille koululaisille, kun hän joka tapauksessa kuljettaa omia lapsiaan ja autoon mahtuisi muutama muukin. Eikös tähän heti ehättänyt kommentoimaan joku palkokasvin hengitystiehyeensä vetänyt, että onhan sinulla sitten ammattimainen kuljetuslupa. Niinpä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Lomalla voi...

Lomalla voi leipoa juhannuskakkua, johon tulee oman pihan raparperia ja paahdettua valkosuklaata.

Lomalla voi syödä jatkuvasti liikaa. Lomalla voi juoda joka päivä Kombuchaa.

Lomalla voi yrittää parhaansa mukaan keksiä tekemistä pikkukätösille.

Lomalla voi syödä itsetehtyjä herkullisia lämpimiä sämpylöitä.

Lomalla voi lukea kirjoja, joita jokaisen (jolla on lapsia) pitäisi lukea.

Lomalla voi tehdä mainioita kirppislöytöjä.

Lomalla voi kastella housunsa.

Lomalla voi syödä kesäsalaattia.

Lomalla voi leipoa parsakaali-aurajuustopiirakan ihan vain itselleen.

Lomalla on ihan parasta!
Nauttikaahan lomastanne!